Forum Replies Created
-
Posts
-
Mulla koko lista koostuu Korealaisista (voiko niitä muuten sanoa bändeiksi kun eivät soita mitään soittimia vaan lähinnä laulavat/tanssivat??) No anyway tämä oli tosi hankalaa. Ensimmäinen ja toinen on vesiselvät, mutta seuraavat kolme aiheutti tuhottomasti päänvaivaa kun on niin paljon hyviä ehdokkaita…
1.BIGBANG Pitääkö edes perustella…? Kaikki jäsenet on omalla tahollaan tosi lahjakkaita ja vuosien varrella niiltä on tullut kaikkea hip hopista hitaisiin rakkauslauluihin. Kehityksen voi nähdä selvästi ja nykyisen suosionsa pojat todellakin ovat ansainneet. Ryhmän johtaja GD on rustannut räppejä 13-vuotiaasta ja tekee suuren osan porukan biiseistä ja sanoituksista.
Varmaan yksi BIGBANGin parhaista puolista on musiikin lisäksi se karisma ja tietynlainen intohimo sitä kohtaan mitä he tekevät. Se välittyy hienosti kuuntelijallekin. Ei ole sellaista päivää jota BIGBANGin biisit eivät piristäisi.2. CNBLUE Yksinkertaisesti siitä syystä, että tämän bändin biiseihin liittyy niin paljon muistoja. Ja tosiaan pojat soittavat itse ja oikeita soittimia mikä on kpopissa harvinaista – ja vieläpä taitavasti! CNBLUEn biiseissä on se mukavan pehmeä fiilis ja joskus on tosi kiva kuunnella oikeaa kitaraa ja Yonghwan lauluääntä ilman autotunea. Heidän englantinsa on ehkä huonointa mitä olen ikinä millään muulla bändillä kuullut, mutta sekään ei häiritse – ihan kiva välillä koittaa arvailla mitä sanovat XD.
3.Block B Tämä oli todella vaikeaa, mutta lopulta päädyin laittamaan Block Bn kolmanneksi. Asenne. Näillä pojilla on asennetta. Ja löytyy tietysti hyviä biisejä : D. En osaa selittää, mutta tyypeillä on sellainen jännä aura ja biiseistä tulee todella energinen fiilis. Uskon myös, että heistä on kokeilemaan paljon erilaisia musiikkityylejä tulevaisuudessa.
4.2NE1 Ainoa listalleni päässyt tyttöryhmä. 2NE1 musiikki on sellaista jota tahdon kuunnella hikoillessani juoksulenkillä ja rääkätessäni itseäni äärirajoilleni. Tai silloin kun elämä tuntuu potkivan päähän.
Heidän konseptinsa eroaa aika radikaalisti muista korealaisista "olen niin söpö söpö" tyttöryhmistä ja ainakin minusta nämä leidit tuntuvat paljon aidommilta ja helpommin lähestyttäviltä. Karismaa löytyy ja rokkaavaa asennetta myös. Odotan innolla tulevaa comebackia <35.B.A.P Mietin kauan laittaisinko SHINeen tähän ihan vain siitä syystä, että se oli ensimmäinen koskaan kuuntelemani kpop ryhmä ja sillä on tietynlainen erikoispaikka sydämessäni. Mutta jos musiikista puhutaan, B.A.P voittaa mennen tullen. B.A.P debutoi vasta 2012 alussa, mutta kaikki tähän mennessä ilmestynyt materiaali on ollut hämmästyttävän ammattimaista (huolimatta siitä, että nuorin jäsen on 16?!) Lisäksi olen heikkona matalaäänisiin räppäreihin ja söpöihin, pikkupoikamaisiin räppäreihin – ja B.A.Pstä löytyy molempia! Lisäksi päävokalisti Daehyun tekee upeaa työtä niiden korkeiden nuottien kanssa! :O Ryhmän konsepti on aika mauton (XD avaruusolioita wtf..?), mutta biisit erottuvat selvästi tavanomaisesta kpopista, ollen paljon raskaampia sanoituksia myöten. Debuuttibiisi Warrior varmaan suosikkini<3
Aldamir wrote:
Ryuzakichan wrote:
Ja tyttöystävä oli rinnakkaisluokan "nätein" tyttö. Toisinsanoen pissis joka käytti avonaisia kaula-aukkoja, pillifarkkuja, järjettömästi hiuslakkaa ja kolme kiloa maskaraa. Inhottaa myöntää, mutta näyttää siltä, että rakkaudessa onnistaa jos vain jaksaa viettää peilin edessä kolme tuntia päivässä. Taisin menettää uskoni sisäiseen kauneuteen. 🙁
Omasta mielestäni rakkaudessa onnistaa helpommin, jos on huoliteltu, ja pitää itsestään hyvää huolta. Siihen ei tarvita järjettömästi hiuslakkaa, uusimpia muotivaatteita tai kolmea kiloa maskaraa, ainakaan omasta mielestäni. Siis en tarkoita, että olisit mitenkään peseytymätön rölli metsästä, koska et onnistunut seurustelemaan hänen kanssaan, mutta siis kerroin vain yleisesti mielipiteeni, miten paremmin onnistuisi helpommin rakkaudessa/ihastuksessa.
Voi, että repesin tuolle ilmeisesti katkerassa mielentilassa kirjoittamalleni vuodatukselle XDD Ei siitä ole vuottakaan aikaa ja silti tuntuu jotenkin, että olisin kypsynyt paljonkin tuosta. Ja tarkoitin muuten tuossa viestissä lähinnä sitä, että en meikkaa. Ilmaisin itseni huonosti. Huolehdin ulkonäöstäni – hiustenlaittoon voi hurahtaa aamuisin yli tunti, mutta meikeille sanon ei.
Ja eivät muuten ole enää yhdessä – entinen ihastukseni ja se tyttö siis. Tyttö ilmeisesti jätti, en tiedä tarkemmin eikä kiinnosta, sillä nyt sydämeni pamppailee eräälle maailman ihanimmalle ihmiselle~~Juuri nyt yhteen epäonniseen ihastukseen liittyen soi Tämä thaimaalainen biisi. En tiedä sanoja, enkä laulajaa, mutta pidän tästä^^
Joo, kyllähän sitä tulee piirreltyä enemmän kuin opiskeltua. Kuviksentunnit onneksi vähän hillitsevät sitä tarvetta, mutta eivät tarpeeksi. Ennen täytin kaikenlaisilla piirroksilla vihkojen sivut, kunnes kalkkuna(vmäinen matikanopettajani) pakotti minut ostamaan uuden matikan vihon ja mm. kotsan numero laski "suttuisen" vihon takia. Itse olisin kutsunut sitä taiteelliseksi.
No koska olen laiska, en jaksa raahata kouluun mukaan erillistä piirrustusvihkoa. Tyydyn siis täyttämään jokaisen meille jaetun monisteen ja sanakokeen kääntöpuolen tuherruksillani. Se ei yleensä riitä joten joudun kerjäämään myös kavereideni sanakokeet ja monistepaperit, ja tietenkin hamstraamaan paperia englannin ja kuviksen luokista. Se haittaa ehkä hieman opiskeluani ja keskittymistäni tunnilla, mutta luen sitten vain kovemmin kotona. (Enkä muuten ollut kavereistani ainoa joka joutui ostamaan itse uuden matikan vihon :P)Devilman wrote:
Yoshihiro Takahashi on saatu Traconiin vieraaksi! Muutenkin ajattelin mennä, mutta nyt varsinkin haluan päästä käymään Traconissa, niin pääsee näkemään ja kuulemaan suomalaisten kestosuosikin luojaa. Tätä ei Hopsu-fani voi jättää väliin!
Itsekin kun tuosta aamulla kuulin niin varasin pikaisesti liput ja lattiamajoituksen Traconiin sekä värväsin kaverin mukaan. Vielä en ihan tiedä, että kuinka nuo kyyditykset sinne Tampereelle saadaan järjestettyä, mutta jos ei muu auta niin meitsi vaikka kävelee. On tämä kuitenkin sen verran ainutlaatuinen tilaisuus.
Vähän aikaa sitten sain katsottua honey and cloverin toisen kauden ja tällä hetkellä menossa kaksi animea. Toinen niistä on Digimon zero 02, jonka aloittamisesta on jo aikaa ja jota katson lähinnä silloin tällöin muutaman jakson kerrallaan. Toinen onpi Bakuman jota aloin eilen katsomaan honey and cloverin tilalle, ja tällä hetkellä 6 jaksoa takanapäin. Hetaliaa vilkaisin myös jonkin aikaa sitten kaverin yllyttämänä, mutten jaksanut katsoa viittä jaksoa enempää ja lopetin siihen.
Hahaa, pikkunälkää ei voitakaan kukaan muu kuin tämä kaveri
Itse en ole juurikaan kiinnostunut scifistä. Oikeastaan se on melkein ainoa lajityyppi johon suhtaudun nihkeästi, tai suoraan sanottuna en pidä. Neon Genesisin myötä huomasin kuitenkin pystyväni lukemaan ja jopa nauttimaan edes yhdestä scifisarjasta joten ajattelin, että miksikäs ei. Planetesia on kehuttu vuolaasti täällä ja muuallakin, ja sarjassa on vain neljä osaa. Selatessani sitten pokkaria kaupassa piirustustyyli jollain kummallisella tavalla nappasi mukaansa ja sai minut ostamaan kyseisen opuksen.
Kotiin päästyäni kävin sitten halukkaasti kimppuun ja luettuani pokkarin alusta loppuun tein päätökseni ostaa seuraavakin pokkari. Tarina oli mielenkiintoinen ja todella inhimillinen. Etenkin tarina kuussa kasvaneesta tytöstä ja tarina jonka lopuksi Jurin kompassi ammuttiin taivaalle kolahtivat syälle. Ja se yksinkertainen ja silti älyttömän tarkka ja yksityiskohtainen piirrustustyyli oli myös yksi syy, miksi jaksoin lukea koko pokkarin yhdeltä istumalta.Pidin ja kerään todennäköisesti koko sarjan hyllyyni^^.
Joo-o, elikkäs tännän oli melkoisen tylsän tavallinen päivä. Maanantai fiilis kun oli ensimmäinen koulupäivä loman jälkeen. Moni oli pakannut maanantain kirjatkin.
Niin Karibiaan oli tarkoitus mennä kavereiden kanssa huomenna, mutta yksi hyyppä teki viimehetken peruutuksen ja sovittiin, että mennään viikon päästä uimaan ja huomenna kaverille. No tällä hetkellä sattuneista syistä näyttää kuitenkin siltä, että huomenna ei olla menossa mihinkään eikä kenenkään luo ja karibiaan tuskin päästään ensiviikollakaan, että se niistä suunnitelmista. Vappubileet isolla porukalla ainakin näyttäisi olevan näillä näkymin järjestymässä, että se on vappuna sitten tivoliin ja sieltä jatkoille katsomaan jotain leffaa ja bilettämään kaverille joka asuu lähellä. (Harmi tosin se karibia, kun yksi tyyppi oli sitä varten käynyt salilla kuukauden näyttääkseen hyvältä uimahousuissa…)Ja ostin tänään Planetesin ensimmäisen osan ja lainasin kaverilta kaksi ensimmäistä Black Butleria. Planetes oli varsin mielenkiintoinen. Luultavasti osta toisenkin pokkarin. Ja Black Butleria ehdin lukea yhden kirjan verran ja vaikutti sekin ihan mukavalta viihteeltä. Itse tuskin olisin kuitenkaan valmis maksamaan 12 euroa pokkarilta, mutta väliäkö hällä kun saan lainaksi. 😛
On se ihme mitä kunnon auringonpaiste saa ihmisissä aikaan, ihan näin vastaantulijoita analysoimalla. 😀
Niin tänään pyöräilin taas kaverini kanssa Turusta Kaarinaan toisen kaverini mummin luo, missä oli siis tarkoitus tavata. No on siitä kieltämättä vähän päässyt kuluneeksi aikaa kun olin siellä viimeksi, mutta en olisi silti uskonut pystyväni eksymään ihan niin pahasti. Ensi kerralla en edes yritä keksiä omia oikoreittejä. -.-’ No osaanpahan nykyään tunnistaa umpikujamerkin ja erottaa pahvilaatikot postilaatikoista….
No lopulta päästiin sitten perille (luojan kiitos kännykkä on keksitty) ja kesäfiilikset alkoi kyllä nousta pintaan. Tramppa oli pystytetty pihalle ja siinä lähinnä makoiltiin ottamassa aurinkoa. Se on kyllä täysin valetta, että auringonvalo piristää. Meikän se ainakin saa järkyttävän uniseksi.
Grillattiin sitten myös vuoden ensimmäiset karjalanpiirakat. Ja juostiin paljain jaloin. Ja sen jälkeen päädyttiin haravoimaan kaverin mummin pihaa pientä palkkiota vastaan ja siinä menikin sitten useampi tunti. Jestas, että se aurinko voikin lämmittää niin paljon tähän aikaan vuodesta. T-paitakin tuntui olevan liikaa.
Sitten kun saatiin homma valmiiksi niin kello olikin jo sen verran paljon, että oli aika lähteä polkemaan takaisin Turkuun. Ja huomenna joku ripari juttu. Ei yhtään huvittaisi nyhjätä neljää tuntia kirkossa kun viimeinkin nähdään sitä aurinkoa täälläkin.Koulussa hissan tunnilla datadata. On tää ope kyllä niin mukava. antaa tunniks jonku tehtävän missä kestää 10 minuuttia ja lopputunnin saa olla vapaasti koneella. : D
Mutta niin… Meitsin piti liittyä viesti päivässä ryhmään, mutta nyt kävi sitten niin ikävästi, että koneesta lähti netti. Tai tarkemminkin nettitikku. Hajotin sen, krunts vain. Ja joudun kuulemma ostamaan uuden omilla rahoilla 🙁 Ihan ymmärrettävää, mutta silti. Niin, että menee nyt jonkun aikaa ennen kuin voin tulla sangatsuu joka päivä….
Kollaa kestää- kirjoituksia kellarista.
En ihan tiedä itsekään miksi, mutta 70-luvun suomalainen punck rock on saanut minut innostumaan. Ja tämä on kyllä yksi parhaista bändeistä (oma mielipide). Ja minusta tämä on niiden paras biisi, sanoi kuka mitä tahansa. (Juu juu, tiedän kyllä, että jäähyväiset aseille on se niiden kuuluisin ja suosituin ja parhaana pidetty yms., ja hieno biisihän se on, mutta meitsi tykkää tästä.=))
juha90 wrote:
Luvun 550 paljastus tuli kyllä niin puun takaa että meinasin lentää katon läpi! En olisi ikinä arvannut moista! Edes sadalla yrityksellä! Vieläkin kädet vapisee tätä kirjoittaessani! On yhä vaikea uskoa sitä…
Juu, meitsillä oli tuossa kyllä ihan samanlaiset fiilikset. Jäädyin siihen yhteen aukeamaan ja kesti pari minuuttia, että sai toivuttua järkytyksen, hämmästyksen ja uteliaisuuden aiheuttamasta shokista ja käännettyä sivua.
Hieno pokkari oli kyllä niin kuin aina. Ja toisen kerran meinasi kyllä lentää teet pitkin pöytiä kun pääsin piraattigalleriaan asti. Jösses, oli täysin unohtanut lähettäneeni sinne piirrokseni aikoja sitten. Kyllähän sitä sitten aikalailla liikuttui kun näki sen koko sivun kokoisena lempimangasarjansa takana. Ja heti liikutuksen perään iski sisäinen kriitikko ynnä häpeä. Voi ei, miten paljon paljon paremmin olisinkaan osannut piirtää kuvan nyt. Muistin sitä postittaessani ajatelleeni sen olleen tosi hieno ja onnistunut, mutta auta armias jos kynäni nyt synnyttäisi jotain samanlaista se lentäisi suoraan roskikseen. Hieno juttu, että huomaa kehittyneensä, mutta kyllä silti hävettää vähän kun se piirros nyt seisoo siinä kaiken kansan pällisteltävänä. One Piece kyllä yllättää aina.
Ja yksi aivan mahtava käännöskukkanen osui muuten silmään: "Tuon kanssa ei auta kuin paeta niin maan pupuna!" Tuolle repesin kyllä pahasti. Taas yksi syy miksi One Piece on kerrassaan pakko lukea suomeksi, ei ne siellä merten takana vaan osaa.
No vaikuttaa kyllä sen verran söpöltä, että pakkohan tähän on tutustua lähemmin. Joskus taisin netistä vilkaistakin. Yotsuban kaltaiset kevyt tunnelmaiset ja hieman lapsenmieliset sarjat muutenkin iskevät meitsiin sen verran hyvin, että olen melko toiveikas tämän suhteen. Ja kun on kerran tuo tutustumis-tarjouskin niin eihän tätä kerta kaikkiaan voi jättää kioskin hyllylle. 😉
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
