scarecrow

N-kirjain?

Yksi Kaksi Kolme Neljä Viisi Kuusi Seitsemän Kahdeksan Yhdeksän Kymmenen?

Saan usein mystisiä inspiraatioita keskellä oppituntia ja erityisiä suosikkiaiheitani ovat ihmissilmät ja -korvat. Myös joitakin ihmishahmoja olen saanut aikaiseksi, ja lisäilen piirtämiini tyyppeihin paljon lävistyksiä ja tautointeja. Piirsin kerran kasvokuvan naisesta, ja kaverini kommentoi sitä että se näyttää ihan matematiikanopettajaltamme, joka tosin on mies ja vielä melko parrakas sellainen. Lisäsin parran & viikset ja voilà, hihiteltiin ehkä äänekkästi siinä vähän ja saatiin sitten se meidän matematiikanopettajakin siihen viereen ihailemaan mun ja kaverini hengentuotosta. *Köh*.

Snow Patrol ~ Run & The Fray ~ How To Save A Life ovat saaneet kyyneleet silmiin muutaman kerran rasittavan päivän jälkeen, ja surulliseen mutta ah nin ihanaan syysfiilikseen pääsen kun kuulen Kings Of Leon ~ Closer -biisin. En usein musiikin mukana kyynelehdi, mutta väsyneenä ja vihaisena silloin tällöin :3

Huh, luin kympin ja tykkäsin siitä, Keisarikunta -osiosta siirryttiin suht luontevasti Istavaniin ja odotan mielenkiinnolla mihin tarina tuosta kehittyy. Ja veli Petroakin oli mukava nähdä pitkästä aikaa~

Minullakin jää ikävä Ionia… Mutta luulisin että nyt Rosenkreuz Orden (ja sitä myöden Dietrich) saavat enemmän huomiota.

Ite oon lukenu Nanaa osaan 6 asti, tosin kolmonen on jäänyt välistä. Mutta ei haittaa, sen ehtii vielä… ^^ En siis kerää sarjaa, vaan lainaan kirjastosta.

Tykkään Nanasta valtavasti. Siinä on kaunis tarina, monta ihanaa, erilaisen persoonan omaavaa hahmoa sekä tyylikkäitä vaatteita & koruja ~___~ Taide on muutenkin kaunista, sirot hahmot ja varsinkin silmät on ihanaa katsottavaa <3 Muutenkin koukuttavan Nanasta tekee se, että pääosassa ovat toisiinsa vaikuttavat ihmissuhteet eikä jatkuva maailman tai tovereiden pelastaminen kohtalokkaasta vaarasta, jos joku ymmärsi mitä meinaan : D Sarja on myös suunnattu vähän kypsemmille lukijoille ja sarjasta löytyy arkisia yksityiskohtia tähän liittyen; ne tekevät tarinasta jotenkin helpomman ööh… omaksua.

Ärsyttävää taas on Nanan, aka Hachin, päättämättömyys, saamattomuus ja naiivius, mutta koska tämä saa minut näinkin ärsyyntyneeksi ja herättää tunteita, niin sehän on vaan plussaa, yes?

Nobu on mun lempihahmo tällä hetkellä, ja tykkään myös Nanasta, Hachista ja Renistä. Toivoisin todella että Nobu peittoaisi Takumin loppujenlopuksi… Nobu ja Hachi olisivat kaunis pari, kirjaimellisesti~

Muinoin ala-asteella, kolmosluokalla, yksi luokkatovereista työnsi kätöseen ohuen vihon, jossa oli kummannäköistä sarjakuvaa. Kun tyyppi käski kääntää vihon toisinpäin ja lukea takaperin, tuumasin wtf ja annoin sen takasin. Ensimmäinen kosketus mangaan oli Dragon Ballin esittelyvihko tai vastaava. Unohdin koko jutun ja seuraavan kerran kiinnostuin viitisen vuotta myöhemmin, kasiluokalla.

Sitten y-a:lla samainen luokkatoveri, joka jo a-a:lla yritti saada mielenkiintoani mangan suhteen heräämään, lainasi mangapokkareitaan eräälle toiselle meidänluokkalaiselle tyypille. Pokkarit kiinnostivat minuakin heti kun tajusin että kyseessä olivat merirosvot. Kyseessä oli tietysti One Piece, ja ensimmäisen kerran luin OP:n kakkospokkaria tämän tyypin olan yli ja ihastuin heti Zoroon. Olin OP -pokkareita nähnyt jo aiemminkin, mutta kun kaupassa olin tutkinut lähemmin, jätin aina ostamatta kerta se oli mangaa – jotain sellaista joka ei olisi silloin voinut vähempää kiinnostaa, vaikka merirosvoilu olikin aiheena. En kuitenkaan pystynyt enää vastustamaan kiusausta ja aloin myös lainailemaan pokkareita, ja kun kaverin kaikki siihen päivään saakka ilmestyneet OP:t oli luettu, aloitin itsekin keräämisen. Ensimmäiset omat pokkarini olivat yhtäaikaa helteisenä kevätpäivänä Keskiseltä ostetut OP:t 25 ja 26. Aloin piirrellä hamoja mallista, erityisesti Zoroa: yksi vihko on pyhitetty kokonaan aiheelle "Zoro edestä, Zoro takaa, Zoro istuu, Zoro makaa…" Ja siitä eteenpäin piirtelin omiakin hahmoja ja tutustuin muihinkin sarjoihin… Jotain huimat kaksi vuotta tässä ollaan jo siis harrastettu : D

Harrastan kirjoittelua silloin tällöin, aina kun aikaa ja intoa on sopivasti (: Kaikenlaisia seikkailu- ja taistelutekstejä kirjoittelen lähinnä, romanttinen osuus jää aika vähälle… Nuorempana kirjoitin tarinoita ja piirtelin niihin liittyviä hahmoja lähes taukoamatta, monta vihkoa on täynnä kaikenlaista satunnaisesti raapustettua : D Insipiraatiota saan mangasta, animesta, elokuvista ja kavereiden jutuista, mutta myös oma pää on melkoisessa kulutuksessa. Usein nämä inspiraatiohetket iskevät kesken koulupäivän (erityisesti matikantunneilla) ja häviävät päästä kun puhdas paperi sitten viimein on edessä -___-’ Kärsin myös siitä että saatan kirjoittaa jotain ihan muuta kuin mistä alunperin aioin kirjoittaa, ja lopulta paperilla saattaa olla pelkkää satunnaista ajatustenvirtaa, jota on ärsyttävä lukea… 0___=

One Piecen Grand Line olisi kyllä upeaa nähdä ja kokea, tietty Olkihattupiraattien seurassa. Merirosvoilu on senverran lähellä sydäntä, että Konohan kylä tulisi vasta seuraavana ^^

Grand Line siksi, että siellä tuntuu olevan aina meno päällä, kummia mereneläviä ja vastaantulijoita piisaisi, ja muutenkin Olkihattuporukka vaikuttaa mahtavalta, olisi jännä tutustua. Konoha taas on salaperäinen ja olisi siistiä olla "vaihto-oppilaana" Ninja-akatemiassa.