Shieva

Asun kuusessa. Savitaipaleella nimittäin. Ihme jos joku on kuullut kyseisestä paikasta.
Savitaipale sijaitsee Lappeenrannan lähellä, siis Kaakkois-Suomessa. Ja täältä ei juurikaan löydy muita otakuja minun lisäkseni.

Ennen ensi syksyä muutan kuitenkin (toivottavasti) Heinolaan, koska hain sinne kouluun. Miksi juuri Heinolaan? Koska rakastan sitä kaupunkia enemmän kuin mitään muuta paikkaa maailmassa (olen asunut 2 ensimmäistä vuottani siellä, enkä siis muista siitä ajasta mitään. Kuitenkin pienestä asti on tullut rampattua Heinolassa, koska mummoni asuu siellä).

Bloody wrote:

Mutta minua ärsyttää huimasi se, että Shuichin ikä oltiin vaihdettu neljästoista kahdeksaantoista. Okei, ymmärrän kyllä, että hänen ja Yukin ikäero on suuri, mutta… Jotenkin siitäkin meni, sitten into kokonaan :3

Njaa. Siis onko se mangassa vai animessa neljätoista? Animessa, jos en ihan väärässä ole. Eli siis, koska manga oli ensin, Shuichin ikä on vaihdettu kahdeksastatoista neljääntoista animeen, manga kun taas alkuperäisteoksena on oikeassa. Oikeasti Shuichin ikä siis on kahdeksantoista (tai oikeastaan tämän sivun mukaan 19), ja animeen se on vaihdettu neljäksitoista. Siis, jos niin on tehty, itse en nimittäin muista, enkä sitä tietoa mistään löytänyt.
Ää, menin itsekin sekaisin. Toivottavasti kumminkin ymmärsin viestisi oikein (ja myös minun viestini ymmärretään oikein).

pikku-oRkki wrote:

Niin no, harvassa sarjassa piirrostyyli pysyy muuttumattomana loppuun saakka – totta kai mangakakin kehittyy, tai ainakin piirrostyyli muotoutuu sitä mukaa, mitä enemmän tekee..

Niin tottakai. Mutta mitä jostain luin ja näin niin Gravitationissa erityisesti piirtotyyli kehittyy ja vielä aika paljonkin. Ei se tosin kovin huonoa alussakaan ole 8DD

Minäkään en ensisilmäyksellä tuosta piirtotyylistä tykännyt, mutta sen kun kokonaan luin niin sieltä löytyi välillä todella todella hienosti piirrettyjä kohtia. Ja kuulemani mukaan piirtotyyli paranee loppua kohti roimasti.

Mutta todellakin oli ostamisen arvoinen! Olihan se suomennos muutamissa kohdissa vähän tönkkö (en tykkää yhtään sellaisesta puolimurteesta, joko kokonaan murteella tai sitten kirjakielellä), mutta muuten oli ihan siedettävä. Juoni (tai sen alku) oli todella jännittävä, ja eteni ihan sopivan sutjakkaasti mutta ei kuitenkaan liian nopeasti. Ja huumoria löytyi rutkasti!
Näytti olevan muuten +16 tuo ikäsuositus, johtuen varmaankin kiroilusta sekä tietenkin tuosta itse teemasta…

Hmm, muuten ihan hyvä, mutta tuo itkevä enkeli-hymiö ei oikein sovi tuohon tekstiin… Mutta itsekin lähes yaoi-fanina (siis shounen-ai-fani olen) olen samaa mieltä… Tosin en tuon lopun kanssa 😛 Ja tietysti mainonta on suotavaa sigissä. Muttah… Tuomiona: 8½.

Olettaisin, että tuo on One Piecesta tuo ajatus? Onhan tuo sinällään kaunis, mutta en ole varma onko tuo nyt välttämättä ihan totta (ei ainakaan minun kohdallani). Muttah… Annetaanpas 9.

//Omasta signaturestani: Kyseessä on mangaruutu sarjasta Axis Powers Hetalia, ja hahmo on Amerikka pienenä. Se on vaan niin sulonen :’D//

En jotenkin hirveästi pidä tuosta Jinmaru-chanin avasta. Se on vähän pikselinen, nuo reunat häiritsevät enkä oikein tuosta Dragon ballistakaan perusta. Arvosanaksi saat 7-. Olen julma.

Japanissa on tähän mennessä ilmestynyt 8 osaa, mutta ainakin yksi olisi vielä tuloillaan (ellei enemmänkin).

pikku-oRkki wrote:

Mutta oot ihan oikeassa tosta Adam&Eva-jutusta: uskon, että monet tahot on voineet käyttää sitä perusteluna miehen yliasemaan naisen suhteen, tai kaataa koko paratiisista karkottamisen ylipäätään naisen niskoille. Ihmekös meillä on niin raskas taakka kantaa 😆

Juu. Meidänkin rippipappi kertoi tällaisen jutun, että joku pappi oli sanonut jossain tapahtumassa näin:
"Missä oikein olisimmekaan ilman naisia?
…Niin, paratiisissa".
Että silleen.

Itse kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon, en tosin ole mitenkään uskovainen, eikä kukaan muukaan meidän perheessämme. Iskän puolelta suku tosin on (mummo, täti, serkut ym.), ja välillä tuntuu (eikä välttämättä vain tunnu) että meitä paheksutaan sen takia, että emme Jumalaan usko. Rippikoulun kyllä kävin, tosin suurimmaksi osaksi juuri sen klassisen rahan saamisen ja kumminksi pääsemisen takia. Ja toisaalta taas saa myös pitää kirkkohäät, jos sellaiseen tilanteeseen joskus elämässä päätyy.

Vaikka en olekaan uskovainen, pidän kyllä raamattua sinänsä hyvänä kirjana, että sieltä löytyy ihan järkeviä elämänohjeita. Pääasiassa kyllä noudatan kymmentä käskyä ihan tiedostamatta (paitsi ehkä 1., 2. ja 3.). Eräs toinenkin ajatus Jumalasta minulta löytyy: minusta nimittäin olisi sääli, jos häntä ei olisi olemassa, kun niin monet siihen uskoo. Noin vastaan aika useinkin, jos joku kysyy, uskonko Jumalaan.