Shoe

Cascada – Miracle (Sad Extended Mix)

Piristävää dancemusaa, suosittelen. Ihan YouTubesta kuuntelen. Kaikki remix biisit on huippuja, ainaki jotku.

Tykkään ite genrestä horror, mutten osaa piirtää sitä. Huumori ja romantiikka, siinä se taitaa olla. En osaa oikein piirtää kovinkaan vakavaa sarjakuvaa joten vedän kaikki vakavat kohdan lähes aina huumorilla. Ei kyllä ihme, ettei sarjikseni ole juuri koskaan kovin pelottavia tai vakavamielisiä, kun en itekkään ole kumpaakaan edellämainituista. Mitään Scifiä(kään) en osaa piirtää, kun ei kiinnosta. En tiedä Scifijutuista juuri mitään enkä halua tietää (vai onko niissä jotain tietämisenarvoista?). Taikatyttösarjikset ei kiinnosta juuri p*skaakaan. En siksi hylkää Scifiä ja Taikatyttöö, ku en ite pidä niistä jne. vaan siksi koska mulla ei ole mielikuvitusta keksiä ja piirtää jotain Tokyo Mew Mewin jäljitelmiä, vai voiko sen noin sanoa. Piirrän siis sellaista ns. kauhun, huumorin ja romantiikan sekoitusta. Siinä on kuviskerholaisillakin kestettävää.

Piirrän sarjikseni mangan ja realistisen sekoituksella, vaikka tarkoitus olisi tehdä realistisella. Nyt uusimmassa sarjiksesa en juurikaan käyttänyt chibijuttuja, joita yleensä survon lähes joka väliin mihin sopii. Ite en henkilökohtaisesti tykkää esmes Mia Ikumin tyylistä piirtää sarjiksia, vaikka onhan ne ihan kivoja ja söpöjä. En voisi koskaan kuvitella itteäni piirtämässä jtn horroria Ikumin tyylillä! x ) (tuskin kovin moni muukaan…)
Mangatyylillä en osaa juuri piirtää. Vaikka osaisin, en varmaankaan piirtäisi kokonaista sarjakuvaa sillä tyylillä. No riippuuhan se piirustustyyli hahmojen luonteistakin, omalla kohdalla ainakin. Eli vaikka pyrin piirtämään realistisella tyylillä, ne muistuttavat aina liikaa mangatyyliä. Tykkään realistisesta enemmän kuin mangatyylistä, mutta tämä ei tarkoita sitä, että metsästäisin kissojen ja koirien kanssa vain realistiselta näyttävää mangaa. Piirrän senmukaan realistista ja/tai mangatyylistä, jos hahmojen luonteeseen tai sarjakuvan tyyliin sopii jompikumpi, ja jos molemmat, teen niiden sekoitusta.

Tunnustan, piirrän realistisia kuvia. Tai ainakin yritän. Oon aiemminki piirrelly niitä, mutta oli vähä taukoo. Yks päivä piirsin kuviskerhon näyttelyyn pari pärstäkuvaa ja tässä muutaman päivän ajan oon piirrellyt ainoastaan muotokuvia. Vaikka niitä on aika vaikee tehrä, niitä on silti hauska tehrä. Pientä haastetta. En yleensä ota mallia, ellen tee julkkiksen kuvaa tai sitte halua piirtää oikeammannäköisiä hyyppiä. Ja minähän en sorru piirtämään koneella, aina käsin! Eihän mulla edes oo piirto-ohjelmia.

Väritän muotokuvatyöt yleensä puuväreillä, ku niillä on tullu väritettyä aina. En osaiskaa millään muilla väreillä. Mutta saatan jättää mustavalkoisiksikin, tosin paperi ei ole koskaan valkoiselle edes sukua kun pääsen piirtämään, kauheesti sormenjälkiä. : )
Vesivärejä en omista, enkä edes halua. En osaa värittää niillä ollenkaan! Koulussakin jos pitää käyttää vesivärejä, kinuan opea armahtamaan sensuhteen. ; )
Vahavärejä(kään) en myös omista. En yksinkertaisesti voi juuri sietää niitä. Ala-asteella lähes kaikki kilpailutyöt piti pilata vahaväreillä.

Eli piirtelen muotokuvia, vaikken keksi mitään hiustyylejä. ^^’ Saa antaa jonkinlaisia vinkkejä hiustyyleistä. Teen yleensä pitkiä suoria hiuksia. Ehdotuksia otan vastaan avosylin! ^^

Joo oon pelannu vuonna nakki ja makkara. Silloin ennen sotia ku vielä pelasin Habbo oli parhaimmillaan. Mutta nyt kun siitä on tullu tommonen mikä nyt on, son ihan… sanonko mistä.
Eli en pelaa enää ku ei toimi ja siitä on tullu iha…

~ Tämän päiväinen enkun koe. Kirjotin yhen sanan väärin ja hoksasin sen vasta sitte ku olin palauttanu kokeen.
~ Mulla on tylsää.
~ En löydä Sunao Yoshidan muotokuvaa. Olisin piirtänyt sen.
~ Maanantaina on kuviksessa esitelmä. Mitä v*ttua mä sillä? Ei ketään kiinnosta Rumiko Takahashi… -.-
~ Pääsen vasta huomena kaverille, olisin halunnu mennä tänää..
~ En oo vieläkään miettinyt tarpeeksi mun cossipukuu KitaConiin.
~ En keksi mitä musiikkia kuuntelisin.

Jouh.

Viime kesänä luin aina öisin Naruto ficcejä, ku kukaan ei ollu lukemassa seläntakana. Ei olis kovin kiva ku lukee jtn yaoi ficciä ja äiti näkis…
Mutta oonhan minäki kirjottanut muutaman ficin, mutten oo julkaissu niitä. En viitti hommata betaa, en osaa oikeasti kirjoittaa ku on lukihäiriö, enkä muuten vaan kehtaa.

Yhteen aikaan yaoi oli ainoata lajia, mitä suostuin lukemaan, mutta kyllä sitä muutakin oon lueskellut. Yuria en ole lukenut, eikä syy ole se, että olen tyttö, vaan en juuri koskaan pidä naishahmoista. Shounen ai on myös sellainen mistä pidän, shoujo aita en ole lukenut, sama perustelu kuin yurilla. En osaa oikein inhota mitään yllämainittua aihetta, vaikken fanittaisikaan kybäl.

Yleensä, jos ylipäätään luen ficcejä, lueskelen mieluiten toimintaa tai romantiikkaa, vaikken kovin romanttinen ihminen ole. Scifi voi ehkä ja kenties jotenkuten mennä mutta en oikein välitä. Historiallinen ja uskonnollinen menee, varsinkin jälkimmäinen. Kauhun otan avosylin vastaan! Kauhu on sellanen genre, jota luen mielelläni, ja miksen myös katso ja piirrä. Taikatyttö ficit. Niitä en lukisi vaikka ne lukisivat minun ajatukset. Yih.

Yleensä kun luen jotain ficciä, sekaan on survottu myös omia hahmoja. Ok. Mutta jos koko ficci on lähes täynnä omia hahmoja, ne pilaavat ficin, olisi ficci kuin hyvä tahansa. Eli mua ei niinkään haittaa, vaikka omia hahmoja on pari kolme ficissä, kunhan niihin ei keskitytä liikaa. Mutta voi sellaisia lukea, joissa oma hahmo on päähenkilö, kunhan päähahmoa ei hehkuteta koko aikaa. Minusta ne hahmot, jotka ovat mangakan omia, ovat se ydin. Aika sekava mutta ilmaisin mielipiteeni. En siis ole omia hahmoja vastaan, päinvastoin. On kiva lukea sellaisia ficcejä, joissa on omia hahmoja vaivalla (?) kehitelty juuri siihen ficciin, minkä ficcari tekee.

Siinä minun näkökanta fanficceihin.

—