Forum Replies Created
-
Posts
-
Pidän bändistä kovasti, vaikkei ihan ykkössuosikkeja taida olla. Harmi vain, että Res lopetti. Viimeisin single oli kyllä todellinen pettymys. Mukavaa musiikkia tosiaan on, mutta minusta Rentrer en soi’lle saati Satsukin äänelle ei oikein sovi sellainen ärjyntä, jota the Bottom of chaoksella oli. Resin sanoitukset eivät myöskään ole siitä persoonallisimmasta päästä. Jäseniin en ole liiemmin tutustunut, joten en heistä osaa sanoa mitään. Mutta hyvinhän he osaavat soittaa. Lempikappaleeni ovat Protoplasm, The Abyss of despair, To Infinity ja Fuyu Tsuishoo.
No, Wolf’s Rain on todella loistava sarja. Kerrankin todella hyvä juoni, joka ei ole ennalta-arvattava. Tarina on todella surullinen, ja sai allekirjoittaneen todella haikeaksi. Pidän todella paljon susista – tai no, ne ovat hienon näköisiä. Sudeksi muuttuminen on osattu näyttää todella hienolla tavalla, todella vaivihkaa.
Alussa Cher, ja hänen ex-miehensä olivat hieman tylsää seurattavaa, mutta kyllä tarina heidänkin osaltaan pian mielenkiintoiseksi muuttui.
Cheza on todella outo. Tietyllä tavalla hän on todella älykäs ja mysteerinen ja tietyllä tavalla taas todella naiivi, ja rasittava.
Loppu oli todella jännittävä, eikä Darciakaan ollut sitä, miltä päältä päin näytti olevan. Se kamala naikkonen (joka oli Darrcian rakkaan sisko) oli harvinaisen ärsyttävä.Sudet taas olivat kaikki todella loistavia, eikä heistä kenestäkään (paitsi ehkä Kibasta paikoittain) tehty tekopyhää sankaria, joka ei tee mitään väärää. Ja he kaikki olivat todella inhimillisiä ja vaatimattoman näköisiä, ja siitä minä pidän. Myös Blue oli mukava ihanan sinisine sillmineen..
Paratiisi oli koko sarjan ajan todella hatara käsite, ja se tuntui todella utopistiselta verrattuna sarjan miljööseen.
Minusta ed-kappale Gravity on todella kaunis ja herkkä.
En ole kirjoja lukenut, mutta elokuvan olen juuri nähnyt. Kaverini oli juuri lukenut kirjan ja kehui sitä todella paljon, joten mentiinpä sitten tuota leffaa katsomaan. Näitä kirjoja on kehuttu paljon, mutta minulle jäi tästä elokuvasta hapan maku.
No, lähdetäänpä liikkeelle siitä ,että Twilightin kaltaiset teinikirjat ovat inhokkilistallani ykkösenä. Mutta siihen nähden Twilight-elokuva oli ihan okei. Pidän enemmän paljon vakavammasta ja aikuisemmasta fantasiasta. Kuten jo aiemmin mainitsin Vampire knight-ketjussa, että olen totaalisen kyllästynyt vampyyreihin. Ja sitten päälle pitää vielä lisätä ei-niin-omaperäinen-juoni.
Päähenkilönä Bella oli harvinaisen tylsä, ja Edwardin ja Bellan romanssi vain oli – no, liiankin ennalta-arvattava , eikä siinä ollut mitään ennen näkemätöntä, huolimatta siitä, että tämä täydellinen Ed on vampyyri. Henkilöt jäivät myös minulle melkoisen pinnallisiksi.
Kyseessä saattaa olla vain typerät ennakkoluuloni, mutta elokuvan perusteella en taida kirjoja vaivautua lukemaan.
/ /Olisi muuten hyvä, jos kirjoille ja elokuville olisi täällä oma osionsa.
Yoko Kanno (artisti Maaya Sakamoto) – Gravity
Kuuntelen Wolf’s Rain ed-kappaletta yleensä silloin, kun jo valmiiksi olen surullinen. Sanat saavat minut miettimään tulevaisuutta, ja että mitä oikein on tulossa, ja olenko pian taas onnellinen.
Nightwish – Come cover me
Todella kaunis ja herkkä laulu. Tämä laulu tekee aina jotenkin haikeaksi. Tässä on myös ihana Nightwishille tyypillinen fantasia-tunnelma.
Dir en grey – Ain’t afraid to die
Todella kaunis ja sydäntä riipaisevan surullinen, ja sanoitukset myös. Tekee aina todella levolliseksi ja surulliseksi.
No, minusta mallista piirtämisessä ei ole mitään pahaa. Siinä taidotkin kehittyvät, toisin, kuin läpipiirtämisessä. Mallista piirtämisen myötä olen kehittynyt paljon piirtämisessä. Selailen erästä taidekirjaa vähän väliä ja poimin sieltä mielenkiintoisen näköisiä yksityiskohtia, joita sovellan niitä monessa tulevassa piirrustuksessa. Piirrän silloin tällöin kirjojen kansia mallista, ja vähän muutakin. Minun mielestäni mallista piirtäminen ei ole välttämättä kovinkaan helppoa, sehän riippuu paljon siitäkin, että millaista kuvaa piirtää 😉
Minä en pidä muiden piirrustuksia yhtään sen huonompina, jos ne on mallista piirretty.
No, olen joskus harvoin katsonut kyseistä sarjaa Juniorilta. Juoni ei ole omaperäisimmästä päästä, mutta siitä huolimatta sarja on laadukas, ja suomenkielinen dubbi hyvä. Yllätyin, kun huomasin, että sarja on ranskalainen. Olisi kiva, jos sitä näytettäisiin alkuperäisillä äänillä, niin voisin ranskaakin harjoitella siinä sivussa.
Paikoittain CL on aika lapsen omainen, ja kussakin jaksossa on aina sama kaava, jonka mukaan tapahtumat etenevät. Ok-sarja kuitenkin on kyseessä.No, joskus kun etsin jotain uutta sarjaa luettavaksi, ja VK sattui Akateemisessa silmään niin päätinpä ostaa sen. Ja siskoni suositteli. Pian ostin kaksi seuraavaa osaa. Juoni olisi muuten ihan okei, mutta siinä vain on vampyyrejä
Eli siis, vampyyrit on minun mielestäni todella kulunut juttu, ja olen kurkkua myöten täynnä vampyyrejä. Niitä tuntuu tunkevan esiin joka paikasta.
Yuuki on todella tyypillinen shoujo-sarjan päähenkilö, ja senpä tähden hän on todella ärsyttävä. Ja tietenkin hän on tekemisissä niiden kaikista kauneimpien vampyyripoikien kanssa, vanhemmatkin on kuollut ja vampyyri on yrittänyt hyökätä ja muuta ’todella’ hirveää.
Päälle päin VK on todella kivasti ja koristeellisesti piirretty, mutta tyylissä kuitenkin on jotain, mistä en tykkää. Ja tämän tyylinen shoujo vain ei koskaan ole ollut minun juttuni. Kyllästyin Bampaia naitoon kolmen osan jälkeen, mutta en siitä huolimatta kadu lukeneeni sitä, vaikka kliseinenhän sarja todella on. Lempihahmoni ovat Zero ja kenties Ruka.
Ihan ok bändi on kyseessä. Kuten moneen muuhunkin, niin Despaankin olen jo ehtinyt hieman kyllästymään. On sitä parempiakin laulajia olemassa, kuin Hizumi, mutta eipä tuo mies huonostikkaan laula.
Viimeisimmät kappaleet (Scissorssia lukuun ottamatta) ovat olleet harvinaisen tylsiä, ja Despan tyyli on kaupallistunut valtavasti. Pidän vanhasta tuotannosta enemmän.
Näin yleensä ottaen Despan musiikki on paikoittain hieman puuduttavankin synkkää, siis jotenkin vain liian yksi puolisen synkkää, esim. kaikkien Mirrorin kappaleiden lyriikat ovat enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisia, mutta kyllä kyseistä levyä siitä huolimatta on paljon tullut kuunneltua.
Ensimmäinen kappale, jonka kuulin oli Garnet. Ensin en pitänyt siitä ja pidin sitä pelkkänä kakofoniana, mutta sitten kuulin Bornin, joka kolahti heti. Ja niinpä tutustuin muuhunkin tuotantoon.
Minua myös harmittaa se, että Despan kappaleissa ei ole juuri olleskaan kitarasooloja, vaikka Despan tyylisessä musiikissa niitä pitäisi olla. D’espairsRay ei loppujen lopuksi ole kovinkaan raskasta musaa, kun seassa on paljon melko kevyitä elementtejä.
Lempikappaleeni ovat: Scissors, In vain, Sixty-nine, Damned, ja Reddish -Diva version-
Näin yhteenvetona voin sanoa, että ihan mukava bändi, vaikkakin ole jo hieman kyllästynyt siihen. Lahjakkaita muusikoita ^^
No, luen fanficcejä yleensä silloin, jos en parempaa tekemistä keksi, tai joskus harvoin ihan todella innoissani. Vähään aikaan en ole kuitenkaan kerinnyt lukemaan niitä.
Joskus kauan sitten luin paljon yaoi/slash ficcejä, mutta sitten siitä hommasta vain lähti maku. Nykyään yaoi/slash päin vastoin ärsyttää minua, mutta ymmärrän todella hyvin, että miksi se on niin suosittua.
Enää en myöskään lue ficcejä j-rokkareista, koska eräänä kauniina päivänä tajusin, että miten naurettavaa on lukea jotain täysin keksittyä typerää tarinaa oikeasti olemassa olevasta ihmisestä.Pidän ficeistä, jotka ovat – no, melkoisen väkivaltaisia, ja lempi genrejäni ovat seikkailu, hurt/comfort, drama, romanssi (pääasiassa het-ficit) ja angst.
Luen enemmän ficcejä oikeista kirjoista (siis toisin sanoen ei mangasta), koska kirjoitelmassa on minusta vaikeaa kuvitella hahmoja piirretyn näköisiksi, ja jos oikein hyvä ficci eteen tulee, niin tuntuu siltä, että lukisi oikeasti kyseisen kirjalijan kirjaa. Sarjakuvan suhteen minulla näin ei voi käydä.
Todella hyvät ficit tuntuvat olevan aika harvinaisia – johtuen siitä, että olen todella vaativa sen suhteen mitä luen.Minua harmittaa hirveästi, jos ficissä hahmot käyttäytyvät epätavallisella tai muuten vaan mahdottomalla tavalla. Esim. jos aina todella synkästä hahmosta on tehty todella hilpeä tvs. Haluan, että ficci mukailee tarkkaan alkuperäisteoksen todellisia yksityiskohtia.
Luen yleensä Fanfiction.net sivulla. Suurin osa on siis enkuksi, eikä enkuksi lukeminen tuota minulle mitään ongelmia, mutta siinä vain ei ole sitä samaa tunnelmaa, kuin suomeksi lukemisessa. Luen myös paljon kaikilla sekalaisilla fooruimeilla, joiden nimiä en saa nyt päähäni.
Litt, minusta avasi on ihan mukava ja hienon näköinen, sharinganit ovat cooleja ja musta ja punainen sopii hyvin yhteen. Tulee jotenkin hypnotisoiva vaikutelma, kun nuo silmät pyörii. Pidän kuitenkin enemmän avatareista, joissa on selvästi näkyvissä kasvot tvs. Muuten todella hieno, 8½
Minun avatarissani on Ashura, sarjasta RG Veda. Ja olin hieman kyllä hämmentynyt kun tajusin, että hän on mies puolinen, aika moinen bishie siis.
No, olen ihan tyytyväinen tämän vuoden saldoon. Minullakaan ei ollut mitään ehdotonta suosikki lahjaa, mutta oli kuiteskin monta mukavaa lahjaa..
– Serial Experiments Lain, mukava sarja ja kaikki jaksot samassa.
– Minäkin sain mummultani ihanat villasukat, vaaleanpunaisia, valkoisia ja harmaita raitoja
– kirjoja; Tulen ja jään laulu 2 – Kuninkaiden koitos, Artemis Fowl – Aikaparadoksi, Muumit – Taikatalvi.
Loistavia ovat kaikki, etenkin ensimmäinen, johon olen aivan koukussa.
– 30 e rahaa
– suloisen pyjaman
– Ihastuttavan lohikäärme-pussilakanasetin, joka on mustan ja kultaisen värinen.
– PS3, joka oli siskoni ykköstoive, ja kuusi peliä siihen päälle. Mukavahan tuota on pelata, tosin en jaksa kovin
kauaa kerralla.
– Pockyja ja suklaata!
– toppahousutPaljon muutakin sälää oli, mutten saa päähäni mitä nyt juuri.
No, minä en ole ikinä oikein perustanut ihmisen kuvasta avassa, koska tuntuu oudolta pistää kuvaksi toinen olemassa oleva ihminen. Siitä huolimatta aivan kaunis nainen ja ava on selkeä. Joku toinen voi pitää paljonkin, mutta minä itse en pidän tuon tyylisistä avoista. Annan kuiteskin arvosanaksi 8
Hyvän sarjan valitsit pikku-oRkki! Omistan Tsubasaa kaksi osaa, mutta olen lukenut melkein kaikki tähän asti ilmestyneet kappaleet. Pidän sarjasta todella paljon, ja luen sitä todella mielelläni. Hahmot ovat sympaattisia, ja hauskoja. Fai on suosikkini.
Crossover ei minusta ole niin mukava asia, johtuen siitä, että tiedän entuudestaan melkein kaikki hahmot, jotka ovat Tsubasassa olleet.
Varmasti yksi Clampin parhaista sarjoista, vaikka kaipaankin todella paljon heidän vanhaa, todella koristeellista tyyliään.
Animesta olen katsonut OVA:n ja 1. kauden. Se ei ole aivan mangan veroinen, mutta siinä on ihana soundtrack.
Ja sitten, ootkos lukenut D. Dray-mania?
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
