mimeko

Noh, ei nyt niin Yodamaisesti.. Hoidanpa sitten jälleen aloitusviestin pois alta.

Star Wars (tähtien sota as we all know)

Star Wars on ehdottomasti lajityyppinsä kuuluisimpia oleva kuuden tietoiselokuvan sarja, jonka on luonut amerikkalainen elokuvaohjaaja George Lucas.

Elokuvien kronologinen järjestys on seuraava:
Tähtien sota: Episodi I – Pimeä uhka (1999)
Tähtien sota: Episodi II – Kloonien hyökkäys (2002)
Tähtien sota: Episodi III – Sithin kosto (2005)
joita seuraa "alkuperäinen" trilogia
Tähtien sota: Episodi IV – Uusi toivo (1977)
Tähtien sota: Episodi V – Imperiumin vastaisku (1980)
Tähtien sota: Episodi VI – Jedin paluu (1983)

Star Wars on laaja kokonaisuus, joka sijoittuu aivan omaan maailmaansa. Alkuteksteissä ilmaistaan aina tapahtumien tapahtuvan "kauan sitten, kaukaisessa galaksissa". Uudemman trilogian aikoihin tätä galaksia hallitsi Galaktinen tasavalta, mutta Pimeään Uhkaan mennessä tasavallasta on tullut vanha ja siellä vallitsee vahva korrupteituneisuus. Sithin kostossa tasavalta muuttuukin Galaktiseksi imperiumiksi, jota hallittiin pelolla ja väkivallalla. Alkuperäinen trilogia (elokuvat IV–VI) kertovatkin sisällissodasta, jossa imperiumia vastustava Kapinaliitto taistelee Imperiumia vastaan galaksin kohtalosta.

Elokuvissa merkittävä elementti on Voima (The Force). Kyseessä on "energiakenttä" joka ylläpitää koko galaksia. Voimassa on valoisa (hyvyyttä edustava) puoli jota käyttävät jedit sekä pimeä (pahuutta edustava) puoli, jota käyttävät sithit ja "mustat jedit". Voiman avulla jedit ja sithit kykenevät esimerkiksi lukemaan ajatuksia ja liikuttamaan esineitä ajatuksen voimalla.

Star Wars on valtavan suosionsa myötä poikinut myös lukuisia oheistuotteita kuten pelejä, leluja, figuureja, TV sarjoja ja sarjakuvia, onpa elokuvista kirjoitettu kirjojakin.

—————————————————————————————————————————————

Henkilökohtaisesti voin sanoa, että lapsena näissä oli oma viehätyksensä mutta sittemmin en ole katsonut paljoakaan vaikka ne VHS:inä varmasti yhä löytyy jostain hyllyn perältä. Yliarvostettuja, vaan minkäs teet: kyllähän ne aikoinaan olivat jotakin uutta ja on ensimmäinen trilogia oikeastikkin joiltain osin ihan miellyttävä. Uudempi trilogia taas ei ole niinkään mieleeni – puhumattakaan aivan uusimmasta elokuvasta – sillä niistä tuntuu vain puuttuvan alkuperäisten elokuvien fiilis. Rinnastan oikein mielelläni mm. James Bondeihin.

Oletteko siis nähneet ko. elokuvia, löytyvätkö ne kenties omastakin DVD/VHS (nostalgiaa, ihmiset!) -hyllystänne? Jos näin, mitä niistä piditte ja miksi? Kenties jotkut ovat näihin oheistuotteisiinkin hurahtaneet enemmän tai vähemmän, who knows…

"Harrastan" elokuvia, joten niitä tulee katsottua varsin paljon ja usein. Enemmän tai vähemmän laittomasti, mutta useimmiten kuitenkin ostetuilta tai vuokratuilta DVD:iltä ja varsin usein käyn ihan elokuvissakin. Laitanpa tähän kuitenkin listan vähäisistä omistamistani elokuvista sen mukaan mitä muistan – vähitellen kertyy lisää löytäessäni kaupoista hyviä.

Ghiblin elokuvista löytyy Neko no ongaeshi (Kissojen valtakunta), Majo no takkyūbin (Kikin lähettipalvelu), Sen to Chihiro no kamikakushi (Henkien Kätkemä), Hauru no ugoku shiro (Liikkuva Linna) ja Tonari no Totoro (Naapurini Totoro) Ihan herttaisia omalla tavallaan, osa "kokoelmaa".

Ghiblin ohella animaatioita leffahyllyssäni edustavat Final Fantasy VII: Advent Children on pitkälti fanipalvelu leffa, josta ei paljoa saa irti ellei ole FF fani. And I’m not.
Vampire Hunter D: Bloodlust on Teknisesti varsin kehno, mutta puhtaasti fiiliksen vuoksi viehättävä ja päätyikin hyllyyn kun alennuksessa tuli vastaan.
The Nightmare Before Christmas (Painajainen Ennen Joulua): klassikko, ja lisäksi vielä hyväkin.
Corpse Bride. Jälleen Burtonia, kyllä pidän tämänkin toteutuksesta lähes kaikin puolin

Sitten "tavallisten" elokuvien osalta on Interview With a Vampire (Veren Vangit), joka on kyllä oikein hieno elokuva… Miellyttävää kuvausta, hauskan dramaattiset musiikit ja näyttelijävalinnat itseasiassa sopivat yllättävän hyvin, paremmin kuin odotin. Hahmot ja juonikin ovat mieleeni, alkuperäisteoksesta kun pidin myös. Jatko-osakin pitäisi joskus hankkia ihan periaatemielessä vaikka huono onkin.
Bram Stocker’s Dracula – Sain lahjaksi, ja silkkaa roskaa! mutta nostalginen! (lukekaa kirja)
Perfume: The Story of a Murderer taas tuli ostettua kaverille mennessä alennusmyynnistä kun kumpikaan ei ollut nähnyt and, well, ei ainakaan minusta ollut niin hyvä kuin on hehkutettu.
Män som hatar kvinnor (Miehet Jotka Vihaavat Naisia) oli jo elokuvateatterissa sen nähdessäni oikein vaikuttava elokuva, joten pitihän se sitten DVD:lläkin hankkia.
The Dark Knight (Yön ritari): Harvinaisen hienosti toteutettu supersankarileffa, ja en sarjakuvien jokerista niin innostunut mutta tämä "realistisempi psykopaatti" – versio oli ihan symppis.
Sweeney Toddissa on hyvä ohjaaja, hyvät näyttelijät, hyvä idea. I like it. Toteutuskin on kaunis.
300 on myös jo suorastaan taidetta: se värimaailma, elokuvan visuaalinen tyyli ja jumalaton mättö! Charming.
The Crow & The Crow: Wicked Prayer. The Crowhan on suorastaan upea mestariteos, kun taas Wicked Prayer silkka pohjanoteeraus… mutta tuli kylkiäisenä DVD boxissa.
Ironman tuli myös napattua alennuksesta, sitä kun oli kehuttu enkä ollut vielä nähnyt.
Mr.Brooks, jota itseasiassa olin jo vähän aikaa etsinyt ennen kuin löysin, tykkään todella paljon Kevin Costnerin roolisuorituksesta tässä vaikkei hän muuten kuulukkaan suosikki näyttelijöihini.
Lord of the Rings Trilogy (Taru Sormusten Herrasta trilogia) kuuluukin varmaan melkein must own – leffoihin ja ovathan ne hienoja. Hyllyssä on myös dokumentti J.R.R. Tolkien: Master of the Rings.
Back to the Future trilogy (Paluu Tulevaisuuteen trilogia) on myös jossain määrin klassikko.. jo aivan pienenä näin nämä ensimmäistä kertaa, yllättävän hyvää huumoria löytyy.

Lisäksi on toki myös musiikki DVD:itä, Ultimate Fightingia ja Dexterin ensimmäinen kausi.

Näin. Elokuvia ostan aina kun vastaan tulee jokin jonka tahdon, harvemmin etsin miään tiettyä. Toki nyt ajattelin ostaa Watchmenin ja etsiä jostakin Ravenousin, mutta muuten en kummemmin suunnittele leffaostoksia. Elokuvamakuni on kuitenkin varsin laaja: teinielokuvia, komedioita ja huomattavan romanttisia elokuvia lukuunottamatta pidän lähes kaikkien kategorioiden elokuvista, jos ne vain ovat lajissaan hyviä.

En ole vielä päättänyt. Suunnitelmissa olisi suorittaa hygieniapassi ja kentiesn mennä kesätöihin/osa-aikaiseksi johonkin miellyttävään kahvilaan (asiakaspalvelu tässä muodossa kiinnostaa). Vielä en kuitenkaan olen hygieniapassia suorittamaan ilmoittautunut puhumattakaan kesätöiden hakemisesta. Hyviä työtodistuksia minulla kuitenkin on, joten oli lama tai ei en usko että minulla tulee olemaan vaikeuksia löytää kesätöitä. Suurella todennäköisyydellä minulle myös tarjotaan jälleen töitä samasta paikasta jossa olen aiemminkin ollut työskentelemässä keikkaluontoisesti, näin sain viime kesällekkin töitä vaikken hakenut minnekkään.

Minkä tyylisistä elokuvista pidät, ja miksi? Katsotko sitten sellaisia useinkin, kenties käyt elokuvissakin usein?

Komppaan lähinnä muita, edellä mainittujen syiden johdosta täyttä roskaa. Blackbeard wrote:

— Lähtökohdiltaan BB on mielenkiintoinen formaatti. Kun joukko erilaisia ihmisiä laitetaan samaan eristettyyn purkkiin pariksi kuukaudeksi, tilanne on psykologisesti suorastaan kutkuttava. Suurin ongelma on kuitenkin ohjelman toteutus, erityisesti casting/käsikirjoitus puolella —

Lähtökohdiltaan nimenomaan. Valitettavasti koko ohjelman ideakin vain on jo läpimätä, se psykologinen puoli on tuskin edes olemassa, vaikka sitä minusta ainakin voisi helposti hyödyntää tämän tyyppisessä formaatissa. Mutta ei. Onhan se B-luokan pehmoporno ja talon asukkaiden silikonit huomattavasti mielenkiintoisempaa. Melkein. Blackbeardin kuvailusta tuli mieleen, että jos tämä ihmisten samaan tilaan sulkemisen psykologinen puoli ja siinä heräävät "vaistot" kiinnostavat, suosittelen katsomaan elokuvan Das Experiment http://www.imdb.com/title/tt0250258/ mikäli vähän rankempi materiaali ei häiritse.

Kawamaru wrote:

Ihmiset, saanen tiedottaa ilosanomaa: erään kyselyn mukaan yli 50 % suomalaisesta kansasta vihaa BB:tä.

Kyselyn antaman kuvan kattavuus selvisikin jo.. Ja toisaalta niin surullista kuin se onkin, jonkin aikaa sitten huomasin myös jossakin lehdessä (pahoittelen etten enää muista lähdettä, syö uskottavuutta vaan minkäs teet), että BB ja BB extra (or whatever it is) ovat kanaviensa katsotuimmat ohjelmat… Monet ihmiset jotka sarjaa haukkuvat ja "halveksivat" näyttääksen sivistyneemmiltä, myös katsovat sitä koska ovat kuitenkin uteliaita tirkistelemään toisten "elämää".

Carlos: Et ole edes vielä nähnyt elokuvaa, mutta sinulla on Jackin pää avatarina?.. ookay.

The Nightmare Before Christmas (1993)

Ohjaaja: Henry Selick
Käsikirjoittajat: Tim Burton, Michael McDowell, Caroline Thompson
Pääosat: Danny Elfman (Jackin laulut), Chris Sarandon (Jack Skellington), Catherine O’Hara (Sally)
Kesto: 76 min

Mielestäni oikein kauniisti toteutettu animaatio. Hahmot ovat viehättäviä niin persoonaltaan kuin ulkonäöltään ja sivuhahmotkin ovat mukavan mielikuvituksellisia. Myös musiikki on Danny Elfmanin taattua laatua, kerrassaan ihanaa kuunneltavaa. Tarina on herttainen, kenties hiukan naiivi mutta oikein nätti – pidän yksinkertaisesti koko elokuvan niin fiiliksestä kuin teknisestä toteutuksestakin. Ensimmäisen kerran taisin nähdä tämän jo joskus viisivuotiaana, ja pidin elokuvasta jo silloin – niin paljon kuin nyt vaahtosammuttimena ymmärsin hyvän viihteen päälle. Tietysti tällä on myös nostalgia-arvoa ja monilla Tim Burtonin osallisuus varmasti herättää kiinnostuksen koska miehen tuotoksille kyllä riittää faneja.

Ja kyllä vain, tämäkin yksilö löytyy leffahyllystäni.

//EDIT: Lambo: This is halloween tosiaan on elokuvassa, vieläpä aivan ensimmäisenä. Leffan tunnus biisi, lähestulkoon. Myös esimerkiksi Jack’s Lament on oikein nätti kappale.

Whistle wrote:

mimeko wrote:

Whut?

Kaksi erillistä lausetta.
Järjestyksenpito. Ja minua sattuu päähän.

Ei samassa merkityksessä.

Okay, huono lainaus. Ymmärsin kyllä että kyse on kahdesta toisiinsa liittymättömästä asiasta, but.. oh well. Pointti että tännekkin tarvittaisiin se "porukka pitämään jöötä"?

Dexter
Mielenkiintoni sarjaa kohtaan heräsi kun ensimmäistä kautta muinoin mainostettiin. Jos tosiaan lähtee ihan alusta liikkeelle, niin sarjan lähtöasetelma on minusta varsin mielenkiintoinen ja draama, väkivallalla mässäily sekä jännitys on saatu koottua yllättävänkin tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Musiikit ovat ehdottomasti mieleeni, tukevat hyvin sarjan fiilistä ja näyttelijäkaarti on pääpiirteittäen sopiva. Dexterin toimintaa ja pyrkimyksiä selvitä myös normaalista ihmisten kanssakäynnistä murhaamisen ohella on oikeastaan varsin mielenkiintoista seurata, mutta minun on pakko myöntää että ensimmäinen kausi on edelleen mielestäni vakuuttavin. Toki myöhemmätkin kaudet ovat ehdottomasti hyviä ja miellyttävää katseltavaa, mutta tuntuu että esimerkiksi tiettyjen ihmissuhteiden loogisuus alkaa jo rakoilla, puhumattakaan LaGuertasta, joka ensimmäisessä ja neljännessä kaudessa tuntuu olevan aivan eri ihminen.

24
Tämän seuraaminen on vain tullut tavaksi. Jos 24:n kaikkia kausia tarkastelee kokonaisuutena, ei se minua ainakaan jaksa kiinnostaa, kuten ei kausien uudestaan katsominenkaan. Kiinnostus piileekin siinä, että sarja on nopeatempoinen positiivisessa mielessä ja nappaa katsojan mukaansa: Puhtaasti fiiliksen takia miellyttävä sarja jonka keskiverto laatuun voi melko pitkälti luottaa. Kun jään miettimään huomaan kyllä kaikenlaisia täysin loppuun kulutettuja repliikkejä ja kliseitä sekä yksityiskohtia jotka eivät täsmää tai ärsyttävät minua, mutta avain onkin että jakso vain tempaisee mukaansa niin ettei ehdi jäädä miettimään pikkuseikkoja ja jakson loputtua en voi käsittää, miten sitä muka meni jo 45 minuuttia koska tuntuu kuin olisi katsonut vasta 10 minuuttia.

Harper’s Island
Se joka teinin syksyn suosikkisarja… Oikeastaan tämän seuraaminen on vain paha tapa. Hahmot vaikuttavat niin tyypillisiltä jenkkileffan stereotypioilta ja heidän reagointinsa joihinkin asioihin on uskomattoman pökkelöä. Kauhun tunnelmaakaan ei oikein ole onnistuttu luomaan jos minulta kysytään ja sarjasta tuntuu puuttuvan tietty yhtenäisyys. On myös jossain määrin laimeaa että sarja myy pääosin väkivallalla, mutta mitään raakuuksia ei kuitenkaan näytetä kuin korkeintaan välähdyksinä – ja niitä välähdyksiä on sitten enemmän kuin kaipaisikaan, jotta ne voisivat luoda kauhun tunnelmaa juuri sillä että jotain jätetään näyttämättä. Paha tapa, pitäisi lopettaa.

Muutamat ovat maininneet Housea seuraavansa, mutta pakko myöntää, että se on minusta puuduttava. Kun katsoo enintään jakson tai kaksi per tuotantokausi niin silloin housen jutut pysyvät hauskoina ja parhaillaan oivaltavinakin, mutta kokonaisesta tuotantokaudesta en kyllä varmasti selviäisi hengissä. Tai ainakaan hereillä.

Mikä tämän keskustelun idea on? Keskustella Bleachista yleisellä tasolla ilman, että tarvii piilottaa jokaista spoileria esim. suomijulkaisun tai virallisen englannikielisen julkaisun lukijoiden varalta, vai kommentoida chatin omaisesti uusimpien chapterien tapahtumia kuten ainakin tähän mennessä?

Vielä vähän aikaa sitten katsoin Bleach animesta aina uusimman episodin, mutta viimeistä vajaa pariakymmentä en ole enää jaksanut katsoa. Mangasta luen edelleen aina uusimman chapterin, mutta täyttä roskaa se minun näkökulmastani on nykyään.

Ennen luin muutamien mielenkiintoisten hahmojen vuoksi, mutta edes nämä eivät enää kykene paikkaamaan valtavia aukkoja mm. sarjan juonenkuljetuksessa, käsittämättömän laimeissa repliikeissä, C- tai D-luokan draamassa ja kaikkea järkeä vastaan sotivassa "logiikassa". Ichigo se vain vahvistuu ja vahvistuu ja voittaa itseään tuhansia kertoja vahvemmat vastustajat ihan vain fiilispohjalta. Puhumattakaan siitä, miten Orihimen jatkuva "Kurosaki~! Kurosaki-kun~!" kiljuminen ja pari kyyneltä herättävät Ichigon mystiset piilevät supervoimat, joilla kaikesta päätellen kykenisi tarvittaessa vaikka tuhoamaan koko maailmankaikkeuden (Ja näin kävisikin, jos Inoue vain keksisi pyytää sitä kyynel silmäkulmassa ripsiään räpytellen). Uskokaa tai älkää, pidän tätä kaikkea aivan absurdina ja uskon myös, että Ichigo kyllä tietäisi nimensä vaikkei Orihime sitä koko ajan kiljuisi.

Alkuun sarja toki oli mielenkiintoinen, omistankin muutamia alkupään pokkareita englanniksi, mutta nykyään se on täysin kohtuutonta rahastusta eikä koko homma käytännössä ole edennyt ehkä kahteen vuoteen.

Ichigon muuntautumista kun olette kritisoineet.. well, pakko myöntää että minusta se oli täysin odotettavissa koska täytyihän hänen nirhata pikku emopoika. Mitä taas tulee muuntautumisen tyyliin, se oli aivan yhtä kaukaahaettu ja absurdi kuin koko sarja nykyään.