Cadmium

räsynukke

Nimimerkki: Tämähän on kiva, tykkään yleensä suomenkielisistä sanoista nimimerkkeinä (köh, paraskin puhuja), joten räsynukesta tulee välittömästi positiivinen mielikuva. Toisaalta se on taas vähän sellainen, johon voi kevyesti törmätä vähän siellä sun täällä netissä. Eli kovin ainutlaatuista tuntua siinä ei välttämättä ole. Sangatsussa se erottuu kuitenkin kivasti joukosta suomenkielisyytensä ansiosta, siitä plussaa. 8.

Avatar: Tykkään tästä paljon 🙂 Siinä on paljon vihreää, joten kuvaa katsoessa tulee kivan rento ja virkeä olo. Hahmon kasvoissa on hassulla tavalla jotain rauhoittavaa. Noista keltaisista silmistä en vain niin välitä, mutta kokonaisuutena oikein hyvä ja kaunis kuva. Vihreistä reunoista tulee niin paljon plussaa. 9.

Allekirjoitus: Biisin sanoitusta, veikkaan ma? Tykkään sanojen ideasta, ja noin allekirjoituksessa se näyttää tiiviiltä ja eheältä kokonaisuudelta. Vähän tuntuu silti, että tällaisia allekirjoituksia on ympäri nettiä (tunnustan silti itsekin käyttäväni sellaisia, ne ovat liian kivoja! :D), mutta ei se välttämättä miinusta ole. 8+.

Tykkään punaisesta, se on ollut aina yksi ehdottomista lempiväreistäni. Sellainen kirkkaanpunainen, tai vähän tummempikin, on aivan mahtava.

Myös vihreä on nosteessa, mutta se ei saa olla liian vaaleaa ja hailakkaa. Limenvihreä ei nappaa. Suht tummana tämä väri on parhaimmillaan ja kirkas vihreä on oikeastaan aika kiva.

Lila on myös mukava, ja se saa ollakin melkein missä sävyssä vain. Tosin liian kirkas lila on kamalaa katsotavaa.

Sinisestä pidän myös, tosin tässäkin tapauksessa liian vaalea sävy on ärsyttävä. Tummansininen on aivan ihana.

Niin, siis. En pidä liian vaaleista sävyistä, tummina värit ovat yleensä parhaimmillaan. Pukeudun jonkin verran lempiväreihini, jokaista väriä löytyy vaatekaapista. Musta on toki myös yleisessä käytössä, mutta kokomustaan en tykkää pukeutua, liian tylsää ja synkkää. Suosin muutenkin runsaasti värejä pukeutumisessani.

Muitakin lempivärejä on, mutta noista pidän eniten. Tällä hetkellä.

Hyvää syntymäpäivää, !plue! 🙂

Kyllä huomaa, että on keskittynyt aika paljon uusintalukukierrokseeni (mikä sana!), kun uudemmista osista puhuttaessa menee sormi suuhun 😀 Että mikä oli? Kirjan 47 luin kerran läpi ja palasin taas operaationi pariin. En millään osaa kommentoida 47:aa tai arvailla tulevia tapahtumia 😀 No, sitten kun pääsen sinne asti…

Osat 18-20

Alabasta on kokonaisuutena ehdottomasti parasta mitä OP on tarjonnut minulle tähän mennessä. Jo kirja 18 sisältää itsessään niin paljon hyviä ja hauskoja kohtia, että voisin vaikka luetella ne kaikki tässä. Paitsi etten viitsi. Lukekaa itse, niin tajuatte!

Acen ensiesiintyminen on selkeä kohokohta. Hahmo on mukavan letkeä ja rento, ja häntä näkisi sarjassa mieluusti usein. Turhaa kai sanoa että tulituli-marjan voimat ovat ihan käsittämättömän siistit? 😀 Haluan tietää, mitä se Acen Luffylle antama paperinpala merkitsee!

Se miten kansa ihailee Crocodilea silmittömän sokeasti, se vasta ahdistaa ja raivostuttaa. Mieshän on ihan kamala limanuljaska. Pistää ihan vihaksi lukea Crocon kohtia, mikä on tietyssä mielessä hyvä merkki. Pahiksen pitää parhaimmillaan olla sellainen, vahvasti tunteita herättävä.

Alabastan elukoista saadaan revittyä yllättävän paljon huumoria irti (merikissa, vauhtisorsat, kungfu-merilehmät, Ripsi-kameli sekä irstas + tanssitytöistä tykkäävä muuttorapu), ja itse tarinassakin on hauskoja kohtia, kuten suurin osa aavikon ylityksestä.

Alabastan tilanne ärsyttää myös. Koko taistelu on täysin turha, mutta osapuolet eivät tunnu täysin tajuavan sitä. Olo on kauhean epätoivoinen, kun toivoo että joku huomaisi Baroque Worksin olevan jutun taustalla.

Mr 2 Bon Clay on tämän tarinakaaren hauskimpia hahmoja, ihan kevyesti. Vihaan sterotypioita, mutta Mr 2 on oikeasti hauska homppeli :–D Ei jessus. Tyypin replikointia on myös hauskaa lukea.

Vivin toive siitä ettei kukaan kuolisi on toki liikuttava, mutta toivottoman optimistinen. Sodassa menetetään aina ihmishenkiä, se on fakta jolle ei voi mitään. Vivi toisaalta saa voimaa ja jaksamista tästä ajatuksesta, mutta lopputulos tulee olemaan musertava. Vivin ja Coozan ohitus hiekkapölyn keskellä on sydäntäsärkevä tuhannen taalan käänne. Se merkitsee myös loppua Vivin toiveelle.

Baroque Worksin upseeriagentit ovat suht kiinnostavia persoonia, jotka täyttävät pahiksen toimenkuvansa hyvin. Kirjan 20 lopussa saadan myös kunnolla esimakua hidän voimistaan, kun isojen taisteluiden sarja päästään aloittamaan kunnolla.

Usopp ja Chopper vs. Mr 4 ja Miss Merry Christmas on näistä taisteluista ehkä se vähiten kiinnostavin, seuraavassa kirjassa ovatkin ne minua kiinnostavimmat. Siitä huolimatta tämäkään taistelu ei ole mielenkiinnoton. Ensinnäkin: miten ihmeessä esine voi syödä pirunmarjan? O.o Ajatus on todella omituinen, vaikka se selitetäänkin ’Grand Linen uutena teknologiana’. Ei mene ajatuksena jakeluun! 😀

Tässä taistelussa Usopp pääsee tekemään sitä, minkä parhaiten osaa – eli valehtemaan. Viisitonninen leka sai aikaan hyvät naurut, etenkin kun kuje paljastui 😀

Crocodilen voimat ovat ihan älyttömät. Muistan miettineeni, että miten ihmeessä kurjimuksen voi voittaa, sillähän on hiekka puolellaan. Luffyn tappio oli aika yllättävä, samoin kuin se, että Miss All Sunday pelastaa hänet. Mistäs nyt tuulee?

Huomaa kyllä, että Oda säästelee hahmojaan. Jo kuolleiksi luullut palaavatkin takaisin paikalle pelastamaan tilanteen omalta osaltaan. Onhan se ihan kivaa, mutta loppujen lopuksi vähän tylsää. Haluasin kyllä nähdä jonkun hahmon kuolevan oikeasti – oli sitten kyseessä hyvis taikka pahis. Siitähän sitä draamaa revitään! Kuolleeksi luullun hahmon palaaminen on toisessakin mielessä lannistavaa – kannattiko sen kuolemaa nyt turhaan surra, kun se palaa paikalle muutamin naarmuin? Tässä on taas Odan heikompi puoli esillä.

Seuraavassa postauksessa vien Alabasta- ja Baroque Works-osuuden kunnialla loppuun. Vielä on mahtavaa settiä luvassa, siitä Oda pitää huolen! 🙂

Ertyisen hyvin mieleen jäänyt kohta tähän loppuun:
Luffy: "Tuhansia [vuosia]… Elänköhän mä silloin?"
Usopp: "…Kuolisit vaan, ihmisenä."

Mahtaako moinen onnistua Luffylta? :’)

Kyoka8: Voi kiitos kehuista 🙂 Ilmeisesti minulla on silmää avan valitsemiselle! Itse en ole tätä tehnyt, enkä kuvan alkuperää valitettavasti tiedä, mutta täältä sen nappasin. Kannattaa ihmeessä tsekata kaikki tekijän avat, ovat sen verran kauniisti muokattuja 🙂

Uuu, Harper’s Island tulee taas tänään! Vaikken vieläkään kauheasti pidä siitä, on se ihan viihdyttävää ajankulua. En vieläkään muista läheskään kaikkien hahmojen nimiä, niitä kun on niin paljon. Vaikeaa osata välittää tv-sarjan hahmosta, josta ei paljon mitään tiedä ja joka hukkuu massaan. Vain Abby tuntuu tarpeeksi sympattavalta, mutta hänestä on tavallaan tehty päähenkilö sarjalle, jollen ihan väärin kuvittele.

Rufus Wainwright – Cigarettes and Chocolate Milk (Reprise)

Hmm, tykkään. Ehkä Poses-levyn parhaimpia biisejä, ja se on jo aika paljon sanottu, koska koko levy on todella hyvä 🙂

Menin ja vaihdoin taas avaani. Kuvasta kyllä tulee sellainen eteerinen ja hempeä mielikuva, sellainenhan minä nyt oikeasti olen. HAH HAH. Not.

Vähän tällainen mitäänsanomaton fiilis tänään. Jos sitä datailisi vielä korkeintaan muutaman tunnin ja keksisi jotain järkevämpää. Niin kuin esimerkiksi voisin jatkaa sen kirjan lukemista, joka minulla on ollut lainassa kirjastolta jo ainakin pari kuukautta. Ja kirjoituspöydän siivoaminen olisi edelleen aika pop.

// Uu, päästiin sivulle 100 😀

Onnittelut Manga-Alchemistille 🙂