Forum Replies Created
-
Posts
-
Neko5 wrote:
Yotsuba 5 oli muuten hauska se Yotsuban isän kaveri, jonka nimeä en nyt muista. 😀
Kyseinen herra on nimeltään Yanda, ja hauska tyyppi hän tosiaan onkin. Yotsuban ja Yandan ensikohtaaminen olikin mielestäni yksi hauskimpia tarinoita sitten Yotsuban kostoreissun.
Petbat-sama wrote:
K-18, yeesh, mutta ei ne edes ole niin pahoja.
Joku ei ole tainnut nähdä leikkaamatonta Violence Jackia… (ei sillä, että varsinaisesti tarvitsisikaan)
Mutta ettei offiksi mene, niin kyllähän nuo ikärajat ovat paikallaan, etenkin kun Suomeen on tätä nykyä saatu sellaisia sarjoja kuin GUNNM ja Hellsing. Vagabondissakin ovat paikallaan. Ja Nanassa, lähinnä kun siinä käsitellään aikuisten asioita siinä määrin.
Johann Liebert (Monster). Lähes yliluonnollisen paha, mysteerinen ja selkäpiitä karmiva rikollisnero. Aina tyyni ja mukavan näköinen (vaikka suoraan sanottuna siinä pienessä hymyssä ja katseessa, joka Johannilla aina on, on jotain pelottavaa), mutta todellisuudessa täydellinen hirviö.
Raoo (Hokuto no Ken). Mahtava, karismaattinen sotapäällikkö. Uhkaavan voimakas ja keinoja kaihtamaton tyranni, mutta silti hahmo, josta voi pitää.
Herr Major (Hellsing). No hei, kuka voisi olla pitämättä tästä sotahullusta natsista? Mielenkiintoisimpia sekopäitä, mihin olen ikinä törmännyt. Ja kun se on sentään sotahullu natsi…Oli jo tai ei, niin hitti se silti on. Taistelut ovat mielenkiintoista seurattavaa ja sitten ovat tietenkin mahtavat hahmot, kuten Yoruichi, Kenpachi ja Grimmjow.
Seuraavalle sitten klassikkoteos Tuulen laakson Nausicaä.
Vähän olen kaupassa silmäillyt, mutta ostettua ei ole tullut, vaikka kovastikin mielenkiintoiselta vaikuttaa. Mutta saattaahan se tulla hankittuakin, varsinkin, jollei lähiaikoina muuta uutta luettavaa löydy (mangariippuvuus kuin puukko selkään osuu, meikäläisen vararikkoon hosuu).
Äijäkeskusteluun mukaan tunkeakseni: Sesshoomaru on aika siisti hemmo (saisi hänestä kyllä oppia tietämään enemmän sarjan aikana, tosin olen itse lukenut vain ensimmäiset jotain 30 kirjaa), Naraku taas on lähestulkoon ihailtavan sitkeä pirulainen (lähestulkoon siksi, että on suoraan sanottuna turhankin sitkeä). Mutta ei, en sanoisi heidän olevan äijiä. Kenshiroo on äijä. Naraku ja Sesshoomaru eivät oikein ole.
Huh, loppuihan se Kenpachin ja Nnoitran taistelu viimein… ei sillä, etteikö sitä olisi kelvannut katsoa. Kenpachi heiluttamassa miekkaa = hyvää katsottavaa, nääs. Ja Nnoitrakin paljastui toisaalta aika surulliseksi tapaukseksi (ymmärtäähän sen, että ottaa aivoon, kun kaikki vaan väheksyy).
Wiltsu95 wrote:
En voi sille mitään. Kun näen sen kaupassa, ostaminen on refleksi.
Minulla näin on käynyt Conanin kanssa, ja jollen heti olekaan ostanut, niin lopulta on ollut pakko taipua. Ja jottei täysin offiksi mene, niin kyllä tästä syystä on Inujaskaakin hyllyssä vähän enemmän kuin oikeastaan välittäisin.
Lukenut en ole, mutta animea on tullut jonkun verran katsottua. Hyvältä vaikuttaa, etenkin hahmojen puolesta.
Vaan minkälaisia lukukokemuksia seuraavalla on GUNNMista?Suosittelisin tähän väliin yhdeksi potentiaaliseksi sarjavalinnaksi kovasti mielenkiintoisen oloista Lost + Brain -sarjaa. Tämä sarja kertoo kyllästyneestä nuoresta miehestä, joka pyrkii muuttamaan maailmaa hypnoosin avulla. Death Notea alkuasetelmaltaan muistuttava sarja lähtee kuitenkin jo toisesta luvusta aivan eri suuntaan, mutta DN:stä pitävät voivat varmasti löytää paikan sydämessään tällekin. Pituuttakin on vain kolme kirjaa, joten rahaa ja tilaa hyllystä ei paljoa menisi. Sarja olisi siis paitsi sopivan mittainen, myös todennäköisesti hyvin myyvä, sillä DN-fanit pitäisivät Lost + Brainista varmasti.
Raveen tutustuin joskus aikanaan, kun löysin enkunkielisen ykkösvolan kirjaston hyllyä ratsatessa. Piirustustyyli muistutti yllätys, yllätys, OP:tä, josta olin (muistaakseni) oppinut pitämään ja paljon olinkin. Eihän se nyt kummoiselta tuntunut, mutta kun se sitten alkoi ilmestyä suomeksi, niin tulihan sitä alkuun ostettua siinä toivossa, että muuttuisi paremmaksi. Ja kyllähän se vähän paranikin, mutta edelleen sarjan luokitus pysyi meikäläisen kirjoissa vain "ihan kivana", eikä sitä sitten kauaa tullut enää ostettua. Kirja 9 on tosin mielestäni selvästi parempi kuin sarjan ainakin nyt siihenastinen keskitaso.
Tästä Raven ja OP:n vertailusta voisin sanoa sen verran, että omasta mielestäni OP on selvästi parempi, sillä meno ei ole lainkaan niin kliseistä ja ennalta-arvattavaa kuin Ravessa. Tai okei, onhan OP:ssä toki ennalta-arvattavaa ainakin kaksi asiaa: 1. Luffy rökittää pääkonna X:n henkeäsalpaavan taistelun jälkeen ja sen jälkeen alkaa tarina kehittyä kohti pääkonna Y:n kohtaamista ja 2. Namin ryntäät jatkavat kasvuaan, mutta ennalta-arvattavuudet eivät haittaa kahjojen seikkailujen, hahmojen ja paikkojen ilotulituksessa, jota sarja suurelta osin on. Ravessa riittää yhtä sun toista kahjoa siinäkin, muttei yhtä hauskaa kuin OP:ssä. Mashima heittelee kyllä hauskoja juttuja aina välillä sinne tänne, mutta Odan tarinat terminoivat kerta toisensa jälkeen lukijan nauruhermot.
Kirjastossa käydessäni lueskelen kyllä mielelläni Raven uudempia osia, kun niitä siellä sattuu olemaan, mutta muuten pidän enemmän Fairy Tailistä, jossa näkyy selvää kehitystä. Mutta hei, jonkun sarjanhan on oltava se ensimmäinen, jolla haetaan omaa tyyliä, jne.
Naoki Urasawa täytyy minunkin mainita, Monster on jotain käsittämättömän nerokasta, jännittävää ja ainutlaatuista (20th Century Boysia en juuri ole onnistunut lukemaan, mutta toki tarkoitus olisi). Urasawan tarinankerrontakyky on kuin toisesta maailmasta, mistä esimerkkeinä ovat tiukat juonenkäänteet ja usein jopa puistattava mysteerimeno. Hahmotkin ovat Urasawan vahva puoli monipuolisuutensa takia, esim. Tenman ollessa itse laupeus, Johann on pahuuden ruumiillistuma. Mutta niin kuin Blackbeardkin jo teki sen selväksi, Urasawa on mestari.
Gō Nagai, herra, joka on mangoissaan rikkonut lähestulkoon kaikkia mahdollisia tabuja 60-luvun lopulta saakka, on yksi merkittävimmistä mangakoista ikinä. Hän toi shōnen-mangaan rankan yhteiskuntakritiikin Harenchi Gakuenissa, raakaakin raaemman väkivallan Devilmanissä, aloitti Mazinger Z:lla 70-luvun alussa jättirobottibuumin ja loi perustan taikatyttösarjojen muodonmuutosteemalle Cutey Honeylla. Nagain sarjat eivät ole kaikkien mieleen seksin- ja väkivallantäytteisyytensä takia, eivätkä ne suurimmaksi osaksi ole juonellisesti mestariteoksia, mutta Devilman tekee poikkeuksen armottomalla, synkällä tarinallaan, jonka lopussa kaikki langat punoutuvat yhteen lähes Urasawan taidolla.
Kentarō Miura, eeppisen Berserk-sarjan luoja, vakuuttaa kerta toisensa jälkeen raivoa huokuvalla tarinallaan ja yksityiskohtaisella, lumoavalla taiteellaan. Kirjoittamassani Berserk-ketjussa riittää vielä syitä sille, miksi niin Miuraa arvostan.
Mitsuru Adachi on urheilumangan (erityisesti baseball-mangan) suurmies, mutta valitettavasti hänen työnsä ovat länsimaissa kovin vähän tunnettuja, englanniksikaan ei ole käännetty kuin lyhyiden tarinoiden kokoelma Short Program. Italiaanoja taas on tosin hemmoteltu miehen koko merkittävimmällä tuotannolla… Adachin piirustusjälki on sinänsä yksinkertaista ja hahmot ovat sarjasta toiseen aika samannäköisiä, mutta nämä piirteet sopivat hänen herttaisiin ja elämänmakuisiin sarjoihinsa, joista parhaimpana esimerkkinä Touch, jonka animesovitus on muuten aina rankattu korkealle sijalle, kun japanilaisten kaikkien aikojen suosikkianimeista on tehty listausta.
Jonkinlaisia kunniamainintoja antaisin vielä esim. parhaimmalle kolmelle shōnenmätön tekijälle, eli herroille Eiichirō Oda (joka onkin ansaitusti jo saanut ylistystä tässä ketjussa), Yoshihiro Togashi (Yuu Yuu Hakusho, Hunter x Hunter) ja Hirohiko Araki (JoJo’s Bizarre Adventure, mättöä kreiseimmästä päästä).
Ei ole, en ole lukenut, enkä taida lukeakaan. Shoojo ei juuri uppoa, ellei ole jotain erikoishyvää tavaraa kuten Nana tai Rose of Versailles.
Omistatko/oletko lukenut Flame of Reccaa?
Blackbeard wrote:
En ole hirveän perillä näistä ääninäyttelijöistä, mutta Kappei Yamaguchi on kyllä jäänyt mieleen. Tajuttoman monipuolisia rooleja pystyy jätkä vetämään. Usopp (One Piece), L (Death Note), Shinichi Kudo (Salapoliisi Conan), ja Raimon Tarou (Eyeshield 21) ovat jääneet kirkkaimpina mieleen 🙂
Yamaguchi on aika taituri, kyllä. Yhtä ehdotonta suosikkia ei tässä heti osaa nimetä, mutta Ryūsei Nakaon roolisuoritukset ovat jääneet mieleen. Näitä rooleja ovat esim. Freeza (DBZ), Isami Nishimura (Touch) ja Mayuri Kurotsuchi (Bleach). Kurotsuchin ääneksi Nakao on erityisesti aivan täydellinen.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
