Forum Replies Created
-
Posts
-
Tuplapostaus, mutta olkoon! Onhan viime viestistä jo aikaa. C: Kolmos-Chi löytyi kaupoista eilen, ja pakko vain ihkuttaa jälleen niin söpöä menoa. Suomiversio on hyvää vauhtia matkalla omaksi suosikikseni (aluksi en ollut ihan varma, olisiko sarjaa yhtä kiva lukea suomeksi kuin japaniksi, mutta onneksi erehdyin). Käännös on sujuva, ja kivoja, omaperäisiä käännösvalintoja ja sanoja on käytetty juuri sopivasti.
Pieniä spoilereita luvassa edessäpäin, joten älä lue, jos haluat olla 100% spoilaamaton.x)
Tässä osassa tapahtuikin ns. juonellisesti paljon. :> Vaikka Chissä nyt useimmiten onkin toisiinsa varsinaisesti liittymättömiä lukuja, jotka voi lukea missä järjestyksessä tahtoo, on taustalla kolmen kirjan ajan ollut tuo lemmikkien pitokielto talossa, jossa Yamadan perhekin asuu. Nyt sitten viimein päästään pois "pelottavan" vuokraemännän talosta ja pian tavataan jo uusia tuttavuuksiakin.
Tykkäsin kovasti Juli-nimen romanisoinnista. Juli vain kuulostaa niin paljon luontevammalta kuin muutamissa käännöksissä nähty Juri. Samoin olin onneni kukkuloilla huomatessani Chin kutsuvan mustaa kissaa Mussaksi (tai siis, Chin vauvakielellä Muttaksi, mutta nimi oltiin selitetty sivun alalaidassa Mussaksi). <3 Antti-setä ehkä tietääkin, miksi olen tähän ratkaisuun äärimmäisen tyytyväinen, haha. Kiitän mitä nöyrimmin.
Kertokaahan muutkin mielipiteitänne kolmannesta osasta. 😀 Mikä oli suosikkilukunne, ja niinpoispäin? Itse ainakin tykkäsin kaikista, joissa Mussa ja Juli olivat mukana, ovat suosikkihahmojeni listalla. Myös se, jossa Chi ymmärsi Mussan olevan läsnä, vaikkei se voikaan aina nähdä tätä, oli äärimmäisen hellyyttävä suomeksi.
^Paitsi että "Suomen oma pikku Chi" on poika, ja sen nimi on Nikita! 😀 Mutta eipä tuo tahtia haitanne, ihan yhtä seko se on kuin Chikin.
Haha, vanhat MLP-piirretyt vievät minut aina melkoiselle nostalgiaretkelle. Omistan vieläkin muutaman noita vanhoja vhs:iä, pitäisi varmaan katsella ne tässä joskus. Tykkäsin enemmän ihan ekoista suomiversioista, jotka oli dubannut Golden Voice (uudemmilla kaseteilla samat jaksot on dubattu uudestaan by Agapio, ugh!). |D Myös MLP Tales on kivaa katsottavaa, harmi ettei kumpikaan sen suomiversioista (Agapion dubbaama tv-versio saati PVP:n tai vastaavan dubbaama dvd-versio) ole kovin kummoinen.
Älkääkä edes kysykö tuosta uudesta Friendship is Magic -sarjasta! 8D Rakastan sitä niin kovin, ponit on vallan kivan näköisiä, hahmot omalaatuisia sekä jaksot varsin viihdyttävää katsottavaa. Harmi, että tuo ensimmäinen kausi päättyi jo, eikä sarjan luoja Lauren Faust jatka toisen tuotantokauden parissa. :< Toivotaan silti, ettei sarjan taso ja huumori silti laskisi aivan kamalasti. Parempi pysyä positiivisena jatkoa odotellessa. <3
Keräsin muuten pentuna noita ihan ensimmäisiä MLP-poneja, mutta jossain vaiheessa kasvoin sen vaiheen yli, ja äitini sitten myi ne pois. Kylläpä nykyisin harmittaa. xD No, päätin kerätä noita ihan uusia FiM-poneja, ja tilasinkin jo kolme suosikkiani; Rainbow Dashin, Pinkie Pien ja Applejackin. Pitää ostaa muutkin kolme tärkeintä hahmoa jossain vaiheessa~
Jees, itse olen katsonut tuon Sonic X:n silloin, kun se ilmestyi. Silloin pidin, mutta nykyään huomaan piirrosjäljen laadun vaihtelevan aivan liikaa, eikä juonikaan ole kummoinen (paitsi peleihin perustuvissa jaksoissa).
Rakastan yli kaiken Tales of Symphonia -pelistä tehtyä OVA-sovitusta. Siihen on panostettu uskomattoman paljon, musiikki on kaunista ja piirtojälki uskomattoman yksityiskohtaista. Juonta on tietysti lyhennetty, koska OVA:a on tarkoitus tulla vain kymmenen jaksoa (nykytiedon mukaan), mutta sekin on tehty taidokkaasti. Myös Tales of Phantasia -pelin OVA-versio on hienoa työtä, mutta sitä en suosittele katsomaan, jollet ole pelannut peliä läpi ensin. Se kärsi juonen lyhentelystä huomattavasti Symphoniaa enemmän. Kolmas hyvä Tales of -sovitus on Tales of the Abyss -tv-sarja, joka onnistuu seuraamaan peliesikuvaansa mukavasti, ja pitääpä toki mainita Tales of Vesperiasta tehty The First Strike -elokuvakin. Se kuvaa tapahtumia ennen pelin alkua, joten jos et ole vielä pelannut itse peliä, voit silti nauttia spoilerittomasta leffasta.
Olen aina haaveillut, että joistakin Breath of Fire -sarjan peleistä (lähinnä kolmosesta, nelosesta ja/tai viitosesta) tehtäisiin elokuva, OVA, tai sarja. BoF on erittäin viihdyttävä pelisarja, ja sen jännittävä juonet ja ikimuistoiset hahmot olisi kiva nähdä videolla. Toinen RPG, josta olen penskasta asti toivonut animea, on ihka ensimmäinen Grandia. Tarina on kerta kaikkiaan sydäntä lämmittävä sympaattisine hahmoineen. Tosin rohkenen epäillä, että Grandiasta ja BoF:sta koskaan tulisi mitään animentapaista.
Lisäksi on vielä yksi peli, jonka animesovituksesta on hieman enemmän toivoa, Ôkami nimittäin. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten tämä vääntyisi sarjaksi. :> Tätä on toivottu Japanin puolellakin ihan älyttömästi, joten ehkäpä saamme joskus vielä nauttia Amaterasun ja Issunin seikkailuista OVA:n tai tv-sarjan muodossa~
Antti-setä wrote:
Tässä Helsingin sanomain arvostelu. Oletteko samaa vai eri vai kolmatta mieltä? Mikä Chissä viehättää tai ei viehätä? Kuis kissaväki, tunnistatteko aitojen kissojen elkeitä?
Huvittaa tuo "alakouluikäisille ja sitä pienemmille". Siis joo, se toki sopii tuonikäisille mainiosti, mutta miksei sitä muka olisi suunnattu vanhemmillekin lukijoile? Sarjaahan julkaistaan Japanissa luvuittain nimen omaan aikuisille miehille suunnatussa lehdessä (ja kun lukuja on kertynyt tarpeeksi, tulee tietysti uusi pokkari). Nojoo, ehkä en tartu pikkuseikkoihin, koska HS:n väki on välillä laiskaa tarkistelemaan faktoja. |D
Tottahan tuo kuitenkin, että kissanomistaja löytää Chin seikkailuista varmasti yhtymäkohtia omien kissojensa toilailuihin. Itse omistan kolme kissaa, joista kaikki olivat pentuina melkoisia hyperpalleroita, kuten Chi. Nuorin on itse asiassa sellainen vieläkin, ja melkeinpä Chin värinenkin:
Okei, ei hän oikeasti ole enää noin pikkuinen, tuo kuva otettiin viime kesänä pojan tullessa taloon. :>
^Aika mielenkiintoinen teoria kieltämättä. Tosin kissanpentu lässyttää vielä myöhemmissä japsiosissakin, joten miksi se kasvaisi yli lässytyksestään suomiversiossa? x) Muttajoo, vaikea mennä sanomaan, mitä kääntäjä on takaa ajanut, vai olivatko nuo vain satunnaisia lipsahduksia.
Nappasinpas toisen osan kaupan hyllyltä tänään ja ehdin jo lukaistakin. Suloista menoa jälleen kerran, ja Kanatan haastattelu lopussa toi plussaa, mutta tekstistä löytyi tällä kertaa mokia. Juu, eivät ne maailmaa kaada, mutta kun ykkösosa oli vallan mainiosti huoliteltu, oli harmillista löytää tästä ehkä… viisi(?) virhettä liittyen Chin puhetapaan, eli kissa käytti d:tä ja s:ää useissa kohdissa (mm. "se Mutta saalittaa" ja "nyt taa luvan olla lemmänmaidon vuoro"). Jeaah, ehkä olen vain pilkunviilaaja tavalliseen tapaani ja tuppaan huomaamaan pienimmätkin mokat, mutta kun suosikkisarjastani on kyse, olisi kiva, jos kaikki olisi tiptop. x) Ei ostointoni kuitenkaan tästä laantunut, odotan mielenkiinnolla jo seuraavaa osaa!
Ohhoh, enpäs ollut tuotakaan uutista kuullut, kun niin laiskasti mangauutisia seurailen. Mutta tuohan on aivan upeaa! Onnistuin joskus kymmenisen vuotta sitten haalimaan tuon vanhan enkunkielisen painoksen, mutta tämäkin menee hankintaan. Toivottavasti nimet jätetään tällä kertaa japsiversion mukaisiksi eikä sarjista peilattaisi länsimaisille "sopivaksi"… mutta toivonkohan liikoja, haha.
Nytpä on Chin ensimmäinen suomipokkari luettu, ja oikein laatutavaraa oli! <3 Alkuperäisen japaniversion fiilis säilyi kivasti ja nautin joistakin kohdista jopa enemmän suomi- kuin japaniversiossa. Chihin tutustuville näkyvimpänä seikkana sarjassa on varmaan pokkarien värien (jotka muuten on onnistuttu painamaan mainiosti!) lisäksi Chin lapsenkielisyys. Osa sarjan viehätyksestä on siinä, joten on vallan mainiota, että kääntäjä on onnistunut tekemään Chin ajatuksista/"puheesta" samaan aikaan suomalaisille ymmärrettäviä että myös uskollisia alkuperäisteokselle.
Ostin pokkaria kaksin kappalein, ja samoin aion ostaa tulevatkin osat – yksi osa puhkilukemista varten ja toinen koristeeksi. Pitäähän tämän sarjan julkaisua tukea, kun se ihmeen kaupalla Suomeen saatiin. C: En kyllä ikinä olisi uskaltanut odottaa, vaikka Chitä olen jo vuosikaudet fanittanut.
Itse katselen suurimmaksi osaksi japaniksi puhuttua animea, mutta joittenkin sarjojen kohdalla olen rakastunut enkkudubbiin alkuperäistä enemmän. C: Se on siis hieman sarjakohtainen valinta. Tekstityksiä en tarvitse, katsoin sitten japaniksi tai englanniksi, mutta jos ne ovat saatavilla, en kyllä kieltäydykään. Suomitekstit ovat tietysti paras vaihtoehto, ainakin hyvin toteutettuna (harmi vain, että suurin osa virallisten animejulkaisujen tekstityksistä on kauheaa luettavaa), onhan suomi sentään huomattavasti englantia rikkaampi ja monipuolisempi kieli. Suomidubattua animea katson myös aika paljon. Aika harmillista, että vain lasten sarjat dubataan. x) Voisihan DVD:illä hyvin olla sekä alkuperäinen että suomenkielinen ääniraita, voisi sitten kukin itse valita oman mieltymyksensä. Ei se olisi keneltäkään pois, mutta noita ei kai tehdä siksi, että turhaan veisi rahaa, kun suurin osa yleisöstä osaa lukea ja tekstityksetkin riittävät. Ja jos dubbeja tehtäisiin, saisivat olla hyvin tehtyjä, of course~
Onhan tuota jonkin verran hyllyihin kertynyt vuosien varrella. Voisipa tässä hieman veristellä muistoja ja kaivaa ihan ensiksi kaikki VHS:t esiin! C:
Eli siis, VHS:t:
– Sailor Moon, Sailor Moon R, Sailor Moon Stars -kaudet kokonaisuudessaan
– Magic Knight Rayearth -sarja kokonaisuudessaan (englanninkielinen versio)
– Fullmetal Alchemist, koko sarja tätäkin
– Ginga Nagareboshi Gin – Hopeanuoli, koko sarja alkuperäiskielellä + koko sarja suomidubeilla
– Pokemon, satunnaisia jaksoja sieltä täältä, suomeksi, enkuksi ja japaniksi
– Digimon Adventure -kausi kokonaisuudessaan
– Belle & Sebastian (Meiken Jolie), kaksi suomijulkaisukasettia
– Satunnaisia Candy Candy -, Lady Lady – sekä Sandybell-suomijulkaisukasetteja.Unohdin varmaan osan, kun kaikki kasettini eivät ole nyt täällä kämpillä, vaan kotona. ._____.
DVD:t
– Tales of Symphonia The Animation – Sylvarant Episode – 1-3 (nelonen puuttuu, nyyh)
– Chi’s Sweet Home (pari levyä puuttuu)
– Kino no tabi, koko sarja
– Rockman OVA, koko sarja
– Sailor Moon S, Sailor Moon SuperS -kaudet kokonaisuudessaan
– Damekko doubutsu, koko sarja
– (Magic Knight) Rayearth – OVA, kaikki jaksot, enkkuversio
– Studio Ghibli -leffojen suomijulkaisuja (Totoro, Henkien kätkemä, Kissojen valtakunta…)Suosikki liki kymmenen vuoden takaa. <3 Kauniit sanat ja mukaansatempaava musiikki. Tätä jaksaisi kuunnella vaikka loputtomiin, mahdollisesti jopa meikäläisen ykkössuosikki kaikista maailman kipaleista~
Mahtaakohan minulla noin monta suosikkia ollakaan…
1. Chi’s Sweet Home – Kanata Konami:
Kissanomistajan unelma! Chi on samanlainen villi kissanpentu kuin kaikki omat kattini ovat aikoinaan olleet (ja yksi on vieläkin). Jokainen päivä on uusi seikkailu ja arkisetkin asiat voivat olla hyvin jännittäviä! Chillä on juuri oikea asenne elämään~2. Tales of Symphonia – Ichimura Hitoshi:
Suosikkipelistäni tehty, erittäin onnistunut mangasovitus. Piirtäjä osaa hommansa ja on saanut vangittua loistavasti kaikki ne iloiset, vakavat, painostavat ja surulliset hetket, jotka tekivät pelistä niin upean, sekä tietysti lisännyt sopivasti omaansa joukkoon. Lloydin joukkion yllätyksellisiä matkoja oli ilo seurata. Kääntäkää tämä suomeksi plz, olen kyllästynyt lukemaan japsiversiota. >8| Kyllä, minä oikeasti luen japaninkielistä mangaa.3. Rockman Megamix/Gigamix/Remix – Ariga Hitoshi:
Peleihin perustuvat sarjakuvat tuntuvat olevan suosiossani. |D Minkäs sille mahtaa, kasvoin Rockmanin/Mega Manin parissa aina NES-ajoista lähtien, joten tämä sininen robotti on todella vallannut sydämeni! Arigan piirrostyyli kaikkine outouksineen on kovasti mieleeni, ja tarinat perustuvat vain löyhästi peleihin, eli paljon kaikkea piirtäjän omaa nannaa löytyy seasta. Näin saatiin alun perin simppeleihin stooreihin lisää ulottuvuutta~ Suomeksi tämäkin, plz.4. Breath of Fire IV – Utsurowazarumono – Ichimura Hitoshi:
Piirtäjä on sama kuin Tales of Symphonia -mangassa! Mikäs sen kivempaa, rakastan kyseisen henkilön tyyliä, ja hän vaikuttaa erikoistuneen peleihin perustuviin sarjiksiin. Breath of Fire IV oli ensimmäinen kosketukseni konsoli-RPG:ihin (Pokemonin ohella), joten sille on aina paikka sydämessäni. Mikäs sen mukavampaa kuin saada selville, että vanhasta RPG-klassikosta tehdään uusi sarjakuva! Toki tämä on tähän mennessä jo valmistunut, mutta voitte kuvitella parin vuoden takaista iloani~ Mutta siis, toteutus on tässäkin huippuluokkaa Symphonian tavoin, hahmojen persoonallisuudet on tuotu hyvin esille, ja suosikkikohtaukseni olivat tallella! Pakko myöntää, että olen ostellut tätä todella hitaasti, joten viides osa puuttuu vielä… Saa nähdä, millaisen lopun Ichimura on tälle teokselle saanut loihdittua. TämäkinSuomeenPLZ.5. Sailor Moon – Takeuchi Naoko:
Se shoujo-sarjojen todellinen klassikko. Mangana sata kertaa animea parempi (ei sillä ettenkö tykkäisi animestakin). Tarina liukuu huimaa vauhtia eteenpäin, ja hahmoista löytyy jos jonkinlaista, varmasti kenelle tahansa tyttöselle vähintään yksi samastumisen kohde. Tämä sarja kuuluu jokaisen shoujo-fanin hyllyyn.6. Damekko doubutsu – Kuwata Noriko:
Hyväntuulista ja yksinkertaista menoa kelvottomien elukoiden matkassa! Uruno-suden matkassa kuka tahansa varmasti oppii arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin on. <37. Meitantei Conan – Aoyama Goushou:
Pakko myöntää, etten itsekään tiedä, mikä sai minut tästä innostumaan alun perin. Näin vain ensimmäisen kirjan kaupan hyllyllä aikoinaan, ja yhtäkkiä omistinkin jo useita, ja niin päin pois. Sittemmin kiva hahmokaarti ja jännät tapaukset ovat saaneet minut täysin pauloihinsa. Nykyisin tarina kyllä junnaa paikallaan ja toistaa itseään, ja toivoisin Aoyaman jo lopettelevan tämän lähiaikoina (nam, en malta odottaa sarjiksen loppua!).8. Magic Kaito – Aoyama Goushou:
Kaitou Kid on yksi suosikkihahmoni Conanista, joten oli hauska saada selville, että hahmo oli aikoinaan saanut jonkin verran omaakin mangaansa! Piti tietysti heti tilata kirjat ulkomailta (ja kirota myöhemmin sitä kun nämä tulivat kuin tulivatkin suomeksi)! Harmi, että homma jäi kesken Conanin alettua, Kaiton edesottamuksia seuraisin mieluusti lisää.9. Mahou no kishi Rayearth – CLAMP:
Toinen shoujo-klassikko ja samalla ainoa CLAMP:in teos, josta voin sanoa tykkääväni aivan hirveästi. Tarina yllättää, on täynnä nättejä hahmoja ja paikkoja. Ei mitään sen kummempaa tarvita loistosarjan aikaan saamiseksi.10. Mushishi – Urushibara Yuki:
Tykkäsin animesta, joten tutustuin mangaan. Ei pettänyt. Pohtiva ja rauhallinen mutta samalla mystinen ilmapiiri. Vain animen loistavat musiikit puuttuvat, mutta pärjäähän sitä ilman niitäkin. Tämä todistaa, ettei hyvä sarja todellakaan tarvitse massiivisia taistelukohtauksia ja hurjaa actionia.Tämä on kyllä mainio ketju, enpä ole aiemmin edes huomannut! Mangan piirtämisen sijaan kirjoittelen romaaneita, (jotka toivon vielä julkaisevani jonain kauniina päivänä,) joten melko varmasti tahtoisin omasta suosikkiteoksestani mangaversion! Eli pieniä ja vähän suurempiakin seikkailuja laajassa fantasiamaailmassa kera erikoisten maisemien ja mielenkiintoisten otusten. Vain yksi, melkeinpä tuikitavallinen päähenkilö, sekä muutama tärkeä sivuhenkilö. Keskittyy enemmän seikkailuun ja tutkimiseen kuin toimintaan.
Kyllä sitä vain olisi mukava lukea. C8 *haaveilee jo*
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
