Forum Replies Created
-
Posts
-
Soina wrote:
Jos nyt ihan oman mielipiteeni voin sanoa, niin mielestäni Fruits Basketin suomennos on aika kaameata tavaraa. Monien kohtausten merkitys on muuttunut kokonaan suomennoksen yhteydessä ja kieli ei sovi hahmojen suuhun ollenkaan. On myös erittäin ärsyttävää, että sarja on ängetty pienten kansien sisään kun Natsuki Takayan tyyli on niin upeaa, että se ansaitsisi saman kokoisen kuin Egmont käyttää Nana’lla ja Helsing’llä.
Kiva, että mielipiteeseeni yhdytään. Mutta luonnollisesti erikieliset versiot ovat erilaisia, ja tuovat erilaista jännitettä sarjaan. Itsekin olen hetkisen miettinyt, että minkä takia ostan suomiversiota kirjahyllyyni, kun olen sitä jo haukkunut lyttyyn monella foorumilla? Omistushaluisuutta? Kaksinaismoralismia?
Tosiaan (itse asiaan, eli valittamiseen), tuossa kakkospokkarissakin oli muutama todella raivostuttava kirjoitusvihre, ja ne kannet olivat… No, karmeat.
Muuten taas ihan kelpo pokkari. Kokonaisuushan on tärkein, ja Furuba on kaikin puolin onnistunut tekele. Mutta painottaisin tosiaan vielä oikolukuun.
Kiitos.Vaikuttaa todellakin kiinnostavalta sarjalta! Muutenkin Kyperpunk (jota Lainissa esiintyy huippukehittyneiden tietokoneiden kautta) vaikuttaa erittäin mielenkiinoisalta, kun tämmöinen sci-fi -harrastaja olen.
Psykologinen mättö on aina plussaa, ja sekopäiset, vaikeaselkoiset, oudot ja paikoin pelottavatkin kohtaukset saa meikäläisen ainakin ihan koukkuun.
Krafiikka on mielestäni kauniin pelkistettyä ja nättiä, kun ottaa huomioon, että sarja on tehty 2000-luvun menneellä puolella. Esimerkiksi näistä syistä Lain vaikuttaa todella kiintoisalta sarjalta.
En ole katsonut kuin pätkiä joistakin jaksoista, eli siis juonesta en tiedä ollenkaan mitään, mutta uskon kyllä pitäväni siitä. Tiedän kyllä kun silmiin sattuu sarja, josta saattaisin pitää.Toivon DVD pakettia kyllä joululahjaksi, onhan tälläinen klassikoksi kehuttu animesarja (jota ei ole muuten pituudella pilattu)pakko saada omakseen!
Tosiaan harmittaa tuo K-18 merkintä, kun pakettia ei olla tarkistettu. Luuletteko, että meikäläinen (160 senttinen, vaaleanpunaisiin pukeutunut, 16-vuotias tytteli) saisi paketin ostettua hymyissä suin? Luulenpa nimittäin, että en tuota DVD-boxia lahjaksi saa juuri tuon merkinnän pelottavuuden takia…Yritän selittää lyhyesti (missä en todennäköisesti onnistu). X’DD
1. Neon Genesis Evangelion
Ensimmäinen anime, johon tutustuin, ja on siitä lähtien ollut ehdoton suosikkini. En tiedä mikä sarjassa on vaikuttanut minuun niin syvästi. Onko se mahdottoman hölmö juoni, angsti teinit ja -aikuiset vai kenties toimivat toimintakohtaukset? En tiedä. Pidän kuitenkin NGEstä, sillä sarja ei ole hahmoista katsottaen ihan sitä tavallista laatua, ja psykologiset/filosofiset angstikohtaukset ovat hirveän koskettavia ja mielenkiintoisia.
Tämä sarja tulee aina olemaan suosikkini! Piste.2. Elfen Lied
Hyvin negatiivisten kokemuksien myötä, on tästä sarjasta tullut eräs suosikeistani. Ensinnäkin hahmot ovat mieleenpainuvia, eteenkin julmasta Lucysta löytyy paljon erilaisia ulottuvuuksia ja piilomerkityksiä. Lisäksi häntä on mielettömän mukavaa cossata, mikä on saattanut lisätä vetovoimaani kyseiseen animeen.
Krafiikka ja musiikit ovat kauniita, silmiä ja korvia hiveleviä. Juoni on aika peruskamaa, väkivallalla mässäilyä turhankin paljon, mutta kokonaisuudessaan Elfen Lied on toimiva pakkaus, jonka lumosta on hankala päästä eroon.3. Serial Experiments Lain
Vielä on sarja kesken, mutta tähän mennessä on ollut kyllä mielettömän mielenkiintoinen sarja! Piirrostyyli on (ottaen huomioon, että sarja on 2000-luvun tuolla puolen tehty) mielettömän siistiä ja kauniin pelkistettyä, juoni vetävä ja mielenkiintoinen (vaikka paikoittaen sekava, mutta mitäs oletit psykologisesta trilleristä?). Hahmot ovat samaan aikaan kiehtovia, kauniita, että pelottavia. Yksinkertaisesti jokin tässä klassikkosarjassa vetoaa alitajuntaani. On vaikeaa sanoa tarkalleen mikä, mutta juuri tämä on Lainin erikoisuutensa. Pidät siitä, vaikket voi tarkkaan sanoa, mistä!Nuo kaksi muuta oli hirveän vaikeaa päättää, sillä yhtä hyvin kakkosena ja kolmosena olisi ollut Fruits Basket ja Full Metal Panic. Eli paremmuusjärjestys vaihtelee mielialan mukaan… :3
Molempia, vaikka enemmänkin noita sarjakuvia.
Yksittäisten kuvien hyvänä puolena on se, että saa irrotella ja harjoitella, mutta loppujen lopuksi "turhat" piirrustukset vievät tilaa kansiosta.
Sarjakuvat puolestaan ovat hidastöisiä, mutta kun jälki on valmis, niin töitä on kiva katsella.
Omien sarjakuvien juonista voi kertoa tässä ketjussa lisää.Voisin suositella sinulle vaikkapa Fruits Basketin Kagura Sohmaa. Punaiset raidat tosin eivät hiuksiin kuulu, mutta muuten perfect cossi. Pukukaan ei ole ylitsepääsemättömän vaikea ja hänestä todellakin löytyy persoonaa! :’D
Ja tässä sitten vähän kehnompi ehdotus…
Yumi – Chobits (hiuksia pitäisi leikellä, mikä tekee ehdotuksesta huonomman kuin edellisen)Ja kerron taas omat tietoni:
160 senttinen pätkä, vaaleat, lyhyet hiukset (kuten pojalla). Ruumiinmuoto normaali (hoikka?), ikää 16 vuotta. Sukupuoli tyttö. Ja voin mielelläni cossia myös poikaa (ehdotelkaa vaikka niitä, jos keksitte) :3Edellinen kirjoittaja ehdotti minulle Fushiki Yuugin Yuita (mikä oli kyllä hämmästyttävän hyvä idea, en olisi itse keksinyt! :D), joten toisia ehdotuksia vain kehiin. :3
Tiivistän juonen:
Eli tarina kertoo nuoresta Hideki Motosuwasta, joka muuttaa maaseudulta kaupunkiin. Siellä monilla ihmisillä on arkeaan piristämässä ihmismäiset robotit, persoconit. Hideki haluaisi mielellään myös itselleen sellaisen, mutta vähävaraisena rahat menevät vain välttämättömimpään, ruokaan ja asuntoon. Kuitenkin eräänä iltana Hideki löytää hylätyn persoconin, tai persoconin kaltaisen robotin roskiksesta. Hideki ottaa olennon omakseen ja nimeää sen Chiiksi. Ja tästä alkaa siis melkoinen rulianssi ihmissuhteiden ja muiden ongelmien kesken.
Tyypillinen, voiko robotti rakastaa ihmistä -juoni.Itse kahlasin sarjan läpi, ja tykkäsin kyllä.
Sarjassa on kyllä puutteensa, ensinnäkin tarina tuntuu toistavan melkolailla itseään, eikä sarjassa konkreettisesti tapahdu mitään kuin ihan pikku hiljaa. Hahmot ovat onneksi ihan toimivia, eteenkin Hidekin öh, no, kiinnostuksensa toista sukupuolta kohtaan on aika humoristista luettavaa/katseltavaa.
Piirrostyyli on tosi nätti, rakastan pokkareiden kansia! Animessakin krafiikka on nätin näköistä, mistä plussaa. :3
Eli ihan passeli sarja niille, jotka eivät mitään massiivisia juonipyörityksiä tarvitse viihtyäkseen. Huumori kuitenkin kukkii ja sarja saa ihan kelvollisen lopetuksen.Pakko kysyä, mutta tiedätkös saako tuohon ryhmäcosplayhin osallistua vain kaksi henkilöä/ryhmä (onhan sekin kuitenkin jo pieni ryhmä)?
Noh, kuten jo edellä moneen kertaan mainittiin peruskohteliaisuus, hymyily ja muu vastaava on jo hyvä alku (niin kuin kaikissa kulttuureissa), ja luulisi sen alkuun riittävänkin.
Tosiaan tuo kumartelu, anteeksi pyytely ja muu kohtelias käytös on hyvä muistaa. Myös suu kannattaa pitää soukemmalla (mikä tekisi ainakin meikäläisen elämästä vaikeaa, koska olen kovaääninen suupaltti), mielummin kuunnella, nyökkäillä ja sanoa väliin "Soo desu nee."
Älä nyrpistele nenääsi, näytä kieltäsi tai tee muitakaan rumia eleitä. Eteenkin naaman rypistely vaikkapa ruualle, on tavattoman epäkohteliasta japanissa. Jos osaat japanin kieltä, en suosittele ainakaan heti puhuttelemaan etunimellä tai keskustelemaan puhekielellä.
Pitää kuitenkin varoa tälläisistä asioista keskustellessa stereotypioita. Poikkeuksia on, ja uskon, että isäntäperheesi on hyvinkin varautunut käyttäytymiseesi.DJ Jack wrote:
Okei,
elikkäs elikkäs: extrakohteliaisuus (:
Mutta tuosta lahjasta vielä… Kannattaako se nyt sitten antaa ekana päivänä?
Ja kuten jo aikasemminkin kysyin: kenelle? Jesh… :]Itse antaisin heti aluksi kun sopiva aika sattuu tulemaan. Ja varmaankin isäntäperheen päälle, siis miespuoliselle henkilölle, ellei nyt joku ihan tarkoituksella tule käsiään ojentelemaan lahjaa kohden.
Ja perussuomalaiset asiat ovat oiva lahja. Esimerkkeinä Muumi-oheistuotteet, Fazer-suklaa, Marimekon-tekstiiliä tai Aalto-malja. Paniikin iskiessä voi ostaa vähän jotain tavanomaisempaa, vaikkapa saippuaa tai tuoksuvia kynttilöitä. Pehmolelujen ostoa, en ihan suosittele. Osta jotain yleishyödyllistä.
^___^Mielettömän vaikea kysymys, mutta voisihan noita pikku aivoja vähän rasittaa tällä universaalilla kysymyksellä. :- D
En edes yritä mainita yhtä hahmoa, vaan pistän pienimuotoisen listan perusteluineen.Shinji Ikari – Neon Genesis Evangelion
Tiedän, tiedän. Miten muka raukkamainen, säälittävä, inhottava ja karmea Shinji voi olla paras mangahahmo kautta aikojen? No, kysymys kuuluu, mitä käsitetään termillä paras?
Itse perustelisin valintani näin:
-Shinjissä on todellista luonnetta ja persoonaa. Hän ei ole ennalta-arvattavan teennäinen, vaan kasvuiässä oleva nuori.
-Hän kamppailee koko ajan itseään vastaan. Hänellä on myös omat, sisäiset toiveensa, minkä takia hän uskaltaa laittaa myös henkensä alttiiksi. Shinjissä on siis sisältöä!
-Shinjissä on suloista miehekkyyttä, joka saa tämmöisen herkkiksen sydämen läpättämään.
Toisin sanoen, hänessä on moniuloitteisuutta, mitä arvostan hahmoissa paljon.Kaname Chidori – Full Metal Panic
Tälläisiä äkkipikaisia ja temperamenttisiä tyttöjä saisi ehdottomasti olla animessa enemmän! Rakastan Kanamen kiihkeää tapaa reagoida ympäristöönsä, mätkiä ihmisiä, huutaa ihmisille, potkia ihmisiä ja taas huutaa heille. Hän harvemmin on se pulassa oleva neito, mutta löytyyhän tästäkin äkäpussista se herkkäkin puolensa.
Kanamen tavoin pidän myös äkäisestä Akanesta (Ranma ½), ja temperamenttisesta Misatosta (NGE).Kyo Sohma – Fruits Basket
Olen aina ollut heikkoina Tomokazu Sekin esittämiin kuumakalleihin. Kyo on rämäpäiden parhaimmistoa.
Rakastan hänen tapaansa olla rähisevä, riitaahaastava tappelupukari, joka solvaa Yukia ja muita sarjan hahmoja. Ja kuitenkin hänessä on se kiltti, suloinen puolensa.
Fruits Basketista löytyy myös toinen suosikkihahmoni Shigure. Myös Momiji Sohma on mahtava hahmo.Nana Komatsu – Nana
Vielä yksi hahmo pitkine perusteluineen.
Nana Komatsu (tuttavallisemmin Hachi), on monien mielestä raivostuttavan kiltti ja hölmö hahmo. Mielestäni hänellä on kuitenkin hyvät motiivit tehdä asioitaan. Hachin kiltteyskin on selitetty ovelalla tavalla. Hän on kiltti muille ihmisille, koska toivoo heidän olevan kilttejä hänelle itselleen. Tässä, ja monissa muissakin piirteissään Hachi muistuttaa pelottavan paljon minua itseäni, mikä tekee hänestä hämmentävän hyvän hahmon.
Lisäksi Hachi on hirveän sievä, ja pitää yllään mielettömän ihania vaatteita!
Sitä paitsi kaikkine toilailuineen Hachi on hirvittävän hauska hahmo!Ja kiitos jos jaksoitte lukea höpinäni. ^^”’
Fruits Basket wrote:
En ole lukenut, mutta olen katsonut Animen 1-3 osat!
Yuki ON PARAS!
I Love Prince Yuki…
Ja nyt naimisiin!!!!!!! 😉 Heh…
Olen 10v, täytän 11 Joulukuussa, Heh..
Mutta, jos on söpö, niin sitten on söpö.
(Nopeat syö Hitaat, heh…)
Varattu piirroshahmolle.. heh
(Olen tehnyt samaa jo 5vuotiaasta lähtien…)Alkoihan se spämmikin, mutta onhan tuokin mielipide. u______u
Tosiaan, hyvä, että joku on samaa mieltä kanssani tuosta suomi julkaisusta. Anikissa tosiaan olen hieman alakynnessä kyseisestä asiasta (tosin siellä myös perusteluiden laadunkin pitää olla aika korkealla), eivät ilmeisesti ymmärrä hyvän päälle. :- DMutta ylipäätään pidän mangasta monin tavoin. Ensinnäkin se ei anna Tohrusta niin ärsyttävää kuvaa kuin animessa, vaan sillä on syynsä ja sisältönsä. Jälki on persoonallisempaa, kuin animessa.
Lisäksi tarinaa tulee ja riittää, toisin kuin animessa tarina loppuu kuin seinään, ja on muutenkin hyvin yksinkertainen (tuli nimittäin animea katsoessa sellainen olo, että ensimmäisen jakson jälkeen kaikki jaksot olivat täysin turhia, kunnes se 23 jakso alkoi).
Eli kyllähän näitä eroja on ja riittää, mutta suosittelen kyllä katsastamaan molemmat, siis mangan ja animen. Saa paljon enemmän irti sarjasta, jos jaksaa molemmat kahlata läpi. ^3^fame_cat wrote:
Ja eniten inhoan Tohru Hondaa, koska se on vaan yksinkertaisesti ärsyttävä ja tyhmä. Ei millään pahalla, mutta tämä on ihan faktaa… tosin hän on ilmeisen hyvä sopimaan riitoja ihmisten kesken.. joka tekee hänestä vieläkin raivostuttavemman, ja nykyään kaikissa mangoissa ja animeissa tytöt ovat kokeneet kauheita menneisyydessä, ja kaikki ovat ihan OMFG ku ne pystyy vielä hymyilemään ja pälä pälä. >:O
On ihan luonnollista, että Tohru herättää tälläisiä tunteita ihmisissä. Itsekin pidän häntä hirveän teennäisenä ja ärsyttävänä ihmisenä, juuri noista edellä mainituista syistä (kokenut pahaa, mutta silti jaksaa hymyillä). Tuollaiset epätodellisen pirteät tyttöhahmot vain käyvät päähän, eteenkin kun kaikki sarjan pojat ovat vielä jollakin tavalla ihastuneet häneen!
Animessa Tohrun luonne on raivostuttava, mutta mangassa se on paljon siedettävämpi, ja saa enemmän ulottuvuuksia.Seyra wrote:
Animessa suomennos on minun mielestäni yksi parhaimmista verrattuna muihin katsomiini animeihin.
Kyllähän tuosta suomennoksesta "virheitä" löytyy, ikävä kyllä. Esimerkiksi Sohma on yllättäen toisessa jaksossa Soma ja niin edelleen. Lisäksi esimerkiksi suomennos Sohma-kunista on hölmö -> (Nuori) herra Sohma.
Mutta totta, käännös on parempi verrattuna muihin käännöksiin, jonne eksyy ylimääräisiä vokaaaaaleja, merkkejä <<< JA MUITA VIRHEITÄ.
^____^Tuli jo pari kertaa tuo koiran rääkkäys -kohtaus esille. Ei ollut minusta sen ihmeellisempää kuin mikään muukaan väkivaltamätttö. Tosiaan hieman erikoista, että näinkin voimakkaita tunteita kuin inhoa, surua ja ällötystä nostaa juuri tämä koiran rääkkäys -kohtaus, vaikka koko sarjan ajan silvotaan ihmisiä.
Mutta kuten näissä pätkissä jo sanottiinkin–
mimeko wrote:
Etsura wrote:
Aika monet mainitsivat siitä, että anime ei mitenkään erityisesti järkyttänyt, mutta koiran julma tappaminen kylläkin. Voisiko liittyä siihen, että oikeastaan melkein jokaisessa Suomessa tunnetussa animesarjassa on jonkin sortin väkivaltaa, joka tosin kohdistuu ihmisiin. Eipä ole tullut totuttua katsomaan eläinrääkkäyspiirrettyjä 😉
heh, veikkaisin että tästähän siinä on karkeasti kyse. ihmisini kohdistuvaan väkivaltaan kun ehtii massamedioidenkin kautta jo turtua, mutta kun väkivalta kohdistuu eläimiin, on se jotenkin ravisuttavampaa..
— on todennäköistä, että median kautta väkivallan kohdistusta ihmiseen näkee paljon, ja siihen tottuu. Eläimiin sekaannutaan harvemmin, ja sitä myöten myös herättää enemmän tunteita.
Vaikka itse olenkin eläinten ystävä, en tuntenut mitään sen erityisempää koiraa kohtaan kyseisessä kohtauksessa.
Ennemminkin Lucya säälin ja myöhemmin järkytti eniten se kohta, kun Lucy silpoi ne pojat, ja koko hemmetin huone oli täynnä verta ja ihmisen palasia.Ilmeisesti aiheena on keskustella Fruits Basketin animesta (mikä nyt ei ihan tullut ilmi tuossa edellisessä viestissä)…
Mutta no, jos nyt pistäisi jonkinsortin keskustelua käyntiin.Eli tosiaan, sarjaan tutustuin itsekin aluksi animen kautta, kun kaverini sitä minulle tyrkytti. Aluksi sarja kuulosti ihan liian teennäiseltä ja siirappiselta, mutta sitten kun sitä todella rupesi katsomaan, niin oh-hoh, tässähän on ihan sisältöäkin!
Juoni on sinällään melko yksinkertainen, mutta se sisältää paljon sivujuonia ja hahmojen välisiä monimutkaisia suhteita. Fruits Basketissa juuri hahmojen keskinäinen vuorovaikutus on aivan huippua! On hauskaa nähdä, eteenkin animessa, hahmojen räyhäävän toisilleen ja tappelevan, sekä tietenkin vähän hempeilevän. :3Krafiikka on nättiä ja furubamainen yleisilme säilytetty hyvin. Musiikit ovat suloisia, pidän tosi paljon Openingista. ^^
Jos jotain huonoja puolia on, niin se, että tuntuu, että ensimmäisen jakson jälkeen kaikki jaksot ennen 23 jaksoa ovat turhia. Samaa tunnetta ei tullut mangaa lukiessa. Lisäksi sarjahan jää kesken mangasta katsoen. Ihan kiitettävän hyvin sarja on kuitenkin saatu päätökseen.
Onnistunut anime kuitenkin, ehdottomasti eräs suosikeistani, mikä kyllä näkyy myös tuolla DVDhyllykössä! Suomennoskin on ihan toimiva. ^^
Joten, kaikkille romantiikan ja huumorin nälkäisille suosittelen ehdottomasti tätä shoujou-mangan aatelia! Tämän suloisempaa sarjaa saa etsiä!Hmm, ankaraa tekstiä. :/
No, sanalla sanoen koulu, siis lukio, on r-a-n-k-k-a-a. Nyt on juuri koeviikko menossa. Koko päivä pyörii koulun ympärillä. Toki on välillä myös rentoja hetkiä, esimerkiksi nyt koeviikolla, kun pääsee aikaisemmin koulusta, ja on aikaa jollekin muullekin kun vain kokeisiin luvulle. :3Noh jos asenteesta puhutaan niin, joistakin aineista vaadin itseltäni aika paljon (kuten äidinkielestä, vieraista kielistä), ollaanhan tässä kuitenkin hiljalleen siinä vaiheessa, että pitää alkaa päättää miksi tulee, ja sitä kautta löytää se oma ammatti.
Löysännyt olen koulussa, onneksi, sillä muuten lukion arvosanani (ysit, kasit, seiskat) olisivat liian kova isku. Mutta välillä kyllä piiskaan itseäni selkään, ja pidän itseäni tyhmänä. Olen siis aika vakava koulun suhteen. Itseasiassa itkin tuossa toissa päivänä, kun sain äikän kommentista seiska plussan. Että näin. ^^Koulussa koin myös aika paljon koulukiusausta (sekä tyttöjen, että poikien riveistä), jos nyt kokemuksista puhutaan. Koulu on aina ollut minulle paikka, missä opiskellaan, ja sosiaaliselta puolelta se on ollut yksi tuskan tyyssija (juuri tuon koulukiusauksen takia). Mutta onneksi lukiossa ollaan niin paljon kypsempiä. Tuntuu kuin olisin taivaassa, enkä vaihtaisi tätä lukiota/lukioelämää mihinkään muuhun vastaavaan. :- )
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
