Valkoinenhai

Itselläni on kaikenkaikkiaan ainakin kolme pitkää sarjakuvaa, joissa kussakin on tuhottomasti hahmoja. Mutta jos tästä heittäisi sarjakuvistani ne kaikki mielenkiintoisimmat hahmot. Skippaan nyt ensimmäisen sarjakuvani kaikki hahmot, sillä ne eivät ole kovin kiinnostavia tai moniuloitteisia. Tässä kuitenkin Miraan ja Mae ga Mangetsun päähenkilöiden profiilit (lähinnä luonteista).

Miraa -sarjakuva:
Kagami Higurashi on ulkonäöltään hieman poikatyttömäinen/kovismainen hahmo. Lyhyet tummat hiukset, siniset silmät, housu-paita -tyyli. Ikää 17 ja puoli vuotta. Hän käyttää huumeita sekä myy itseään rahan toivossa.
Luonteeltaan tämä hahmo on monikerroksinen. Kagami antaa itsestään kylmän, äkäisen ja ärsyttävän kuvan, sillä hän ei halua muiden ihmisten kärsivän itsensä takia, minkä takia pitää etäisyyttä toisiin ihmisiin. Sisimmässään Kagami on kuitenkin neuvoton ja herkkä tyttö, joka haluaisi kaiken olevan selkeää ja suoraviivaista. Hänellä on taipumusta synkän filosofiseen ajatteluun, vaikka antaakin itsestään rämäpäisen narkomaanin kuvan. Kagami on salaa ihastunut Koichiin.

Eva Müller on pitkähiuksinen, hyvin hoikka ja heiveröinen saksalainen tyttö. Hän on 16-vuotta vanha. Luonteeltaan Eva on arka, pessimistinen, mutta haluaisi ehdottomasti vierelleen vahvan ja varman henkilön. Eva inhoaa itseään, syyttää itseään lähes kaikesta ja pelkää olevansa syyllinen vanhempiensa kuolemaan. Häntä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, minkä takia hänen arka luonteensa korostuu. Evalle on kehittynyt luonnehäiriö, jonka takia hän saattaa yllättäen käydä hyvin väkivaltaiseksi. Hänen sisällään on paljon itseinhoa, vihaa ja syyllisyydentunteita. Eva seurusteli aikoinaan Koichin kanssa, mutta nyttemmin hän pitää Kagamia itselleen tärkeänä ja vahvana ihmisenä, johon tukeutua.

Koichi Kurosaki on pitkähkö, Kagamin ikäinen japanilaisnuorukainen. Hänen luonteensa on erittäin agressiivinen ja dominoiva, minkä takia hän on vahvan lääkityksen alaisena. Lääkkeiden vaikutuksen ansiosta hän on epätavallisen rauhallinen, kylmän rationaalinen ja paikoin häiritsevän lempeä ja seksuaalinen. Koichi tappoi setänsä metsästysreissulla, minkä takia hänet passitettiin Skotlannin nuorisohoitolaan, missä myös Eva ja Kagami ovat. Koichi on ihastunut Kagamiin, ja näyttää tunteensa paikoin melko avoimesti hänelle, vaikka tyttö ei näytä antavan vastakaikua.

Mae ga Mangetsu -sarjakuva:
Yuri Kawasaki on ulkoapäin liki täydellinen tyttö. Hän on tunnollinen koululainen, taitava tanssija ja hyvä kokki. Hän ei myöskään ole hullumman näköinen; ruskeat pitkät hiukset, tummat silmät, pikku nenä ja sopusuhtainen vartalo. Ikää on 16 vuotta.
Yuri on kuitenkin melko yksinäinen. Hänen isänsä kuoli 2 vuotta sitten, ja hän tuntee olonsa epävarmaksi isäpuolensa lähellä. Hänellä ei ole juurikaan ystäviä, sillä hän on melko sulkeutunut toisille. Hän ei kerro tunteistaan toisille, koska ei halua muiden huolehtivan hänestä. Hän haluaa seistä omilla jaloillaan. Hän on kateellinen tytölle, joka oleskelee hänen ihastuksensa lähellä. Yuri on kunnianhimoinen sekä omistuksenhaluinen, eikä näin ole siis niin täydellinen kuin antaa ymmärtää.

Kouta on reipas, eloisa ja alati läppää heittävä 16-vuotias nuorimies. Hänellä on pitkät hiukset sekä klassisen uimarin vartalo. Kouta omaa erikoisia voimia, sillä hän on peräisin yli 200 vuoden takaa, jolloin magia oli melko yleinen asia maailmassa. Koutan hallitsee tuulen voimia, minkä takia hän kykenee liitämään ilmassa, liikkumaan nopeasti sekä omaa erittäin hyvän suuntavaiston. Hänen hiuksensa latvat vaihtavat väriä tämän mielialan mukaan.
Kouta on aktiivinen, helposti äkämystyvä ja nauravainen poika, mutta sisimmässään hän on erittäin kunnianhimoinen, vakaa ja jopa vakava. Hän haluaa ehdottomasti voittaa Yurin sydämen*, vaikka kaikki olisikin jo hukkaan heitetty.

Kenichi on Koutan kaksoisveli. Hän on ystävällinen, mutta yllättävän älykäs ja hieman viileäkin juuri tämän takia. Häntä voisi sanoa nuoremman veljensä Koutan vastakohdaksi. Kenichi on ulkonäöltään samanlainen kuin Kouta, hänen hiuksensa ovat vain lyhyet ja sinertävät. Kenichi kykenee hallitsemaan vettä; hän pystyy liikuttamaan kaikkea nestettä sisältävää sekä muuttamaan veden olomuotoa joko tulikuumaksi, jääksi tai höyryksi.
Kenichi on huolissaan hänen ja veljensä suhteista, sillä kirouksen takia he ovat ajautuneet toisiaan vastaan. Heidän särkyneet veljessuhteensa häiritsevät Kenichiä, joka ei saa selvää hankalista ihmissuhteist järjen avulla. Kenichi on alusta saakka luovuttanut Yurin suhteen, sillä luottaa todennäköisyyksiin. Hän pitää rakastumisen mahdollisuutta kuukaudessa mahdottomana.

Yoma on Koutan ja Kenichin tapaan kirottu. Hän on 17-vuotias, pitkä ja tyypillisen kopea ja kylmä komistus. Hänellä on niskapituiset mustat hiukset ja oranssit silmät. Yoma hallitsee ihmismieltä; hän kykenee näkemään toisten ajatuksiin, uniin ja menneisyyteen. Maailmassa kaikuvat äänet häiritsevät hänen omaa elämäänsä, minkä takia hän ei juuri puhu. Hän ei myöskään näe unia. Yoman voimat ovat poikakolmikon pelottavimmat, sillä aikoinaan hän sai ihmisiä hulluuden partaalle kaivelemalla heidän muistiaan ja palauttamaan ikävimmät muistonsa piinaamaan heitä.
Yoma on luonteeltaan siis melko hiljainen, jäykkä ja hillitty. Sisältä hän kuitenkin kuohuu, ja silloin tällöin hänen ankara ja agressiivinenkin puolensa nousee esiin. Toisinaan jopa Kouta pelkää Yoman hiljaisia, mutta pelottavia voimia. Yurin suhteen Yoma on etäinen, vaikka on salaa hyvin ihastunut tähän. Hän on kuitenkin erittäin kateellinen Yurin ihastuksen takia, eikä tämän takia pidä mahdollisuuksiaan suurina, minkä takia hän pitää tunteet sisällään.

Että näin, pisteet sille, joka jaksoi kaiken lukea.
Ja minä mielelläni annan lisätietoja hahmojen välisistä suhteista, sillä ne vasta ovatkin sellaista herkkua, ettäh! ;’))

*Kouta, Kenichi ja Yoma kirottiin aikoinaan 1700-luvun puolivälissä. Kirous muutti heidät kiveksi. Heillä oli kuitenkin mahdollisuus muuttua kuukauden ajaksi takaisin ihmismuotoon, jos 15 vuoden välein tietyssä paikassa tiettynä aikana esiintyisi naishenkilö, ja valaistuisi kuun valosta. Tuo tyttö (tässä tapauksessa Yuri) on ns. valittu, jonka on määrä suudella vilpittömällä rakkaudella jotakuta kirotuista pojista ennen seuraavaa täysikuuta, jolloin pojat muuttuvat taas 15 vuodeksi kiveksi. Tämän takia poikakolmikko taistelee Yurin sydämestä.

Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että piirtelen melko paljon tunneilla, eteenkin tylsillä sellaisilla. Kun opettaja ei saa otetta luokasta ja käsiteltävä asia on selvää pässinlihaa (tai vaihtoethoisesti superunettavaa), ei auta muu kuin tihrustaa jotain vihon kulmaan tai ottaa koko kansio esille ja piirtää ihan kunnon paperille!
Töherteleminen pitää minut hereillä, enkä myöskään ole yhtä levoton tunneilla kynä kädessä.

Tavallisesti piirtelen vihkooni kaikenlaisia haukoja tapauksia, joita esimerkiksi vierustoverin kanssa on sattunut. Piirtelen siis sellaisia veikeitä ja ilmeikkäitä chibihahmoja, mutta joskus myös käsiä, silmiä, eläimiä ja jotain epämääräisiä koneistoja.
Kokeisiinkin tulee piirreltyä luvattoman paljon (odotan pelonsekaisin tuntein ylioppilaskokeita, joihin ei saa missään nimessä tehdä mitään ylimääräistä). Tuolloin piirrän yleensä valittavia chibi-hahmoja itsestäni, jotka lyövät päätään seinään ja valittelevat itkien, etteivät osaa koetehtäviä.

Tunnilta poistuttaessa välitunnille otan yleensä piirrustuskansioni ja otan esiin sarjakuvani sivun, jota alan työstää seuraavaa tuntia odotellessa. Joskus saatan piirrustella sarjakuvaa koko tunnin. Tähän mennessä opettajat eivät ole sanoneet mitään tästä pikku taiteilustani, päin vastoin; pari kertaa opettaja on kävellyt ohi ja kehaissut piirrustuksiani, kerran jopa näyttänyt luokalle! En sitten tiedä oliko kyseessä pieni opetus itselleni, mutta ainakaan en ole piirrusteluani lopettanut. Heh heh :’DD

Näin. Aconi tuli ja meni, ja siinä välissä ehti tapahtua paljon. Tiivistän kaiken nyt plussiin ja miinuksiin, sekä kiitoksiin.

Plussat:
– Isot, toimivat ja kätevät tilat (ei tarvinnut rampata kauheasti)
– Paljon vessoja
– Mieltsin hyvät liikenneyhteydet!
– Paljon kauniita ja siistejä pukuja! Bongasin FMP-cossin, mikä oli sika mahtavaa!
– Jeij, sain palkintoja cossikisassa! :33

Miinukset:
– Cosplay-kisassa (lähinnä ryhmä) lava oli hirmuisen pieni
– Kaikki ne hihhuli-desuilijat ärsytti… Joku raja sentään, kiitos
– Rahan puute näkyi cosplay-kisan palkinnoissa, ja osassa ohjelmissa
– Juontajien jutut vähän ontuivat ja tämän lisäksi yleisö oli melkoisen kriittinen (= hiljainen), cosplay-deittikin jäi aika vaisuksi

Ja kiitokset kaikille vänkäreille, järjestäjille, juontajille, kojujen pitäjille, järjestystenvalvojille ja siivoajille, jotka tekivät tästä todella mahdollista!

Kaikenkaikkiaan tämä toiseksi viimeinen Acon oli ihan hyvin onnistunut ottaen huomioon rahan ja järjestäjien puutteen. Kivat muistot kuitenkin jäi, vaikkei tästä Aconista tullutkaan yhtä eeppistä kuin Tampereen vastaavasta tapahtumasta. Vuonna 2011 kuitenkin uudelleen!

Kyoka8 wrote:

Valkoinenhai wrote:

Huono ei ole myöskään Serial Experimentsin Lainin Opening Duvet. Kerrankin japanilainen osaa lausua englantia ymmärrettävästi!

Pakko sanoa tuohon, että Duvetin laulaja ei ole muuten japanilainen vaan englantilainen. (jos minä nyt olen oikein ymmärtänyt). Mutta hieno biisihän tuo.

Mitä ihanko totta? :O
Itse taas olen saanut sellaisen käsityksen, että laulaja on vain osittain englantilainen (kuten esim. Utada Hikaru). Harvemmin nimittäin animet ovat ulkomaalaisilta bändeiltä otettuja, tai ainakin kovasti ihmettelen, jos sulkeutuneet japskit ottaisivat animensa tunnariksi englantilaisen bändin kipaleen.
Voin toki olla väärässä. Kuitenkin laulussa särähtää pari kertaa japanilainen lausuminen, mutta kun aavistusten varassa mennään, niin minkäs teet ^^”

Täytyy sanoa, että minuun ei jotenkin iskenyt. En ole montaa jaksoa katsonut, mutta tarpeeksi, että voin sanoa mielipiteeni. Ensinnäkin;

Ryuzakichan wrote:

Olen katsonut vasta yhden jakson tätä sarjaa enkä ole vielä mitään virallista mielipidettä ehtinyt muodostamaan, mutta eniten silmään pisti piirtotyyli josta en oikein pitänyt. Hahmot olivat jotenkin liian isopäisiä tai jotain?

Niin. Piirrostyyli ei oikein iske. Kuten edellä mainittiin, hahmot ovat aika hentorakenteisia vartaloiltaan, mutta päätä ja hiuksia kyllä löytyy.
Toisekseen pitää puuttua tähän sarjan verisyyteen ja väkivaltaisuuteen. Hyvä on, onhan se siistiä, että hahmo kituu ja huutaa ties kuinka pitkään, mutta jokin realismi täytyy kuitenkin olla olemassa. Mistä se veri oikein tulee, kun sitä tulee litratolkulla? Kuolisi nyt jo, on nähty tarpeeksi väkivaltaa.
Ylipäätään sarjat, jotka myyvät käytännössä pelkästään väkivallalla ovat sanalla sanoen vastenmielisiä. Oli siinä ja siinä, että sulatinko Elfen Liedin, tämä sen sijaan taitaa mennä jo yli.
Mutta ei siinä mitään, ehkä asetelma muuttuu jos vielä pari jaksoa katsoo.

On tuosta cosplaysta ikävä kyllä tullut melkoinen osa coneja, joten eiköhän jossakin vaiheessa todella keksitä conia, jonne on pukupakko, ja "tavikset" käännytetään ovilta. En pidä asiaa ratkiriemukkaana, mutta tavallaan se voisi olla ihan kiinnostavaa ja katsoa, onko tapahtuma jotenkin erilainen, jos paikan päällä on pelkkiä cossaajia.
Ihan näin noiden samojen "kyllä tavikset saa coneissa olla"-viestien ketjun rikkoakseni, ja aihetta hieman suurentaakseni.