Forum Replies Created
-
Posts
-
KYLLÄ. Laulan 8)
Melkein päivittäin hakkaan aina pianoa (hakkaan siksi, etten osaa varsinaisesti soittaa, mutta kuitenkin pystyn säestämään itseäni) ja laulan, viimeks eilen tais tulla lauleltua Ultra Brata, haha. Tykkään laulamisesta ihan törkeesti ja haluisin oppia siinä paremmaksi, mutta saa nähä, saako sitä koskaan mentyä tunneille. En oo ikinä laulanu missään kuorossa tai missään oikeestaan (paitsi joskus ihan lapsena), mutta seurakunnan jutuissa on sit tullu laulettua. Toisaalta se on ihan mukava, kun saa sitten aina hyvää palautetta, että on nätti ja hyvä ääni ja plaaplaaplaa, mutta olis kiva päästä laulamaan muutenkin. Hih, tai lauloin mä wanhojenpäivässä pari biisiä : D Armin (se, mitä soitetaan aina missikisoissa, "neitosista ken on kaunein, tyttö kaikkein herttaisin..") ja sit Abban Dancing Queen (;
Mutta laulaminen on kyllä parasta. 8)
Mulle Hokutoon tutustuminen oli kirjaston ansiota (KIITOS KIRJASTOT KAIKESTA IHANASTA OOTTE RAKKAUS<33 öhm, pieni vuodatus tähän väliin u_u’…). Joskus vaan bongasin lukemisen puutteessa molemmat volat sarjishyllyiltä, ja vein kotiin.
Oli kyllä hauska lukea niin erilaisia ja eri tavalla piirrettyjä yritelmiä. Oma ehdoton suosikkini, joka erityisesti sykähdytti sydäntä, on HM 2:ssa Päivi Toikan Ansa. Se ei ehkä ole ihan perinteistä mangatyyliä (tai mitä sillä yleensä ymmärretäänkään..), mutta piirtäjä on selvästi ihan tosi taitava. Jälki on selkeää, pehmeää, sopivan hiottua. Silmälle hirmu ihana katsella. Ja tarinakin oli hurjan sympaattinen, mutta liian LYHYT 🙁 ! Olisin niin paljon halunnut sille jatkoa, koska ei se tohon yksinkertaisesti voi jäädä!
Omaks en näitä ole saanut vielä hankittua, mutta ehkä joku päivä ostan ihan vaan suomalaisuuden vuoksi (:
Blackbeard wrote:
Bakuman, ehdottomasti. Nyt herätys Sangatsulle, ja todella tuore sarja kauppojen hyllyille 🙄
EI!
Ainakaan itse en nähnyt tänäänKÄÄN sitä lehtipisteessä. Miksi Ivrean julkaisut (ainakin Vagabond) on alituiseen myöhässä? Rasittavaa ravata aina kaupassa. Ja rasittavampaa on ennen kaikkea se, että haluaisi päästä lukemaan jatkoa niin pian kuin suinkin 🙄 En halua antautua netille, vaan lukea kirjasta.
Itse asiassa hindulaisuuden ja buddhalaisuuden pelastuskäsityksissä on eronsa, vaikka ne usein sekoitetaankin. Ainakin yks meidän uskonnonopeista teki meille selvän eron:
Sielunvaellus kuuluu hindulaisuuteen. Siinä se yksi ja sama sielu, jolle on kerääntynyt oma paha tai hyvä karmansa, syntyy kuoleman jälkeen uudelleen uudessa ruumiissa, sen mukaan, mitä karmaa on kerännyt. Eli sama sielu kiertää, vaeltaa, siirtyy seuraavaan olomuotoonsa kokonaisena.
Jälleensyntyminen taas kuuluu buddhalaisuuteen. Siinä ihmisen kuollessa sielu ikään kuin hajoaa atomeiksi, ja kaikki muu, paitsi kuolematon osa, lakkaa olemasta. Ihmisestä siis vain osa syntyy uudelleen.
Ainakin jotenkin noin se meidän uskonnonopettaja yritti meille selittää (: ja alleviivata sitä, että sielunvaellus ja jälleensyntyminen eivät ole ihan toistensa synonyymejä, vaan niillä on vivahde-ero.
Mutta kuten jo sanoin, aika usein ne sekoitetaan.
Devilman wrote:
ja muistakaa: Jeesus on sovittanut housusikin puolestasi.
HAHHAH, tuo Jeesus juttu on kyllä ollu yks oivaltavimmista stripeistä 😉
Inu-Mimi wrote:
saisi mukavaa poikarakkautta "sotilaita ei jätetä"-teemasta. hah, ja ensin väitin että olisi mukava nähdä realistinen sota. kompleksiaivoituksia taas.
Eikös se ole ihan yleinen fakta, että sotilaisiin usein liitetään homoeroottisia piirteitä? 😆
On aika yllättävää, ettei historiallisista tapahtumista oikeastaan ole tehty sen enempää sarjakuvia. Luulisi, että jo valmiiksi ’keksityistä’ asetelmista olisi helppo lähteä rakentamaan tarinaa, ja monesti lukijoita kiinnostaa juuri se, jos tarinalla on edes jonkinlainen todellisuuspohja. Just esim. toisen maailmansodan juutalaisten joukkomurhista sais ihan törkeen hyvää sarjakuvaa tehtyä. Ma luulen.
Ehkä piirtäjällä vain on aina jonkinlainen vastuu, jos hän sijoittaa sarjansa todellisiin tapahtumiin, koska se epäilemättä vaikuttaa lukijoiden mielikuviin kyseisistä tapahtumista. Ehkä niihin pelätään tarttua?
meizi wrote:
Jos vain ihmiset voivat syntyä ihmisiksi, ja osa syntyisi eläimiks, niin silloinhan ihmisten lukumäärän kuuluisi pudota kokoajan.. En kyllä tiedä..
Ymmärtääkseni ihmiset voivat syntyä uudestaan eläiminäkin, mutta sitä juuri ihmettelinkin, että koska ei aina ole ollut tätä määrää eläimiä JA ihmisiä (ihmiset ovat huomattavasti lisääntyneet, niin kuin eläimetkin, vaikka toki lajeja on kuollut sukupuuttoon jnejne), niin miten maapallon eliölukumäärä on voinut kasvaa? Jos kaikki kiertää kehää, niin mistä uudet sielut ovat tulleet? Ei sielujen määrä ole voinut olla aina vakio maan päällä.
Vaikka toisaalta, onko jälleensyntymistä opettavissa uskonnoissa eläimilläkin sielu?
PrincessOfParadise wrote:
Tällä hetkellä uskon ihmisen jälleensyntymiseen, eli siis siihen että hän syntyy uudestaan kuoleman jälkeen.
Rupesin miettimään tota jälleensyntymistä. Eikös se vaatisi käytännössä sen, että aina olisi ollut vakiomäärä elollisia asioita? Koska jos jokainen yksilö (paitsi ne, jotka vapautuvat jälleensyntymisen kehästä ja sulautuvat osaksi maailman sielua) syntyy kuollessaan uudestaan, niin miten ihmisten määrä on aiemmin ollut nykyistä paljon pienempi? Ja miksi se kasvaa jatkuvasti? Mistä ne uudet ihmiset oikein sikiää?
Ei se ihan noin yksioikoista varmaankaan ole, enkä tosiaan ole jälleensyntymis-/sielunvaellus-/vastaaviin oppeihin kovin hyvin perehtynyt, mutta tuli vaan mieleen.. 🙄
Mielenkiintoista verrata, miten paljon syvemmälle sarjakuvaversiossa mennään, koska näin elokuvan ennen ykkösosan lukemista. Elokuvasta pidin, mutta sarjakuva tuntuu jopa paremmalta!
Miyazakin tyyli piirtää on ihanan pehmeä. Jotenkin hellä. Tulee sellainen tunne muutenkin, että ihan kuin hän välittäisi jokaisesta hahmostaan hirveästi. Mulla on joku hervoton illuusio, että kyseinen pappa olis ihan tajuttoman sydämellinen ihminen 😆 Ehkä se onkin, mistä sitä tietää. Ainakin elouvista ja tuosta sarjakuvasta jotenkin hohkaa sellanen fiilis.
Mutta tosiaan. Tyksin. Ne sotakohtaukset tuntuu välillä vähän hämäriltä (ei ole aina ihan varma, ketkä ovat keitäkin, ja ketkä nyt taistelevat keskenään), mutta johtuu luultavasti siitä, etten ole malttanut keskittyä tarpeeksi, kun on ollut kiire ahmia kirja loppuun. Sangatsulle tosiaan pisteet tästä julkasusta, ja vieläpä kunnonkokosina!
Minäkin oon ihan intona 44:n jälkeen 8) Ei jumpe, se oli ihan tosi hyvä, sai nauramaan ja itkemään vuorotellen. One Piece on kyl ihan ihme rakennelma, vaikka se on niin mahtipontinen ja epäuskottava ja välillä naurettavakin, niin silti vaan jaksaa myötäelää niiden hahmojen kanssa ja nauttia siitä ❗
!!!!!
VOIH, kävin tänään ostaa kutosvolan, ja musta tuntu NIIIN pahalta Nobun puolesta 😥
En malta odottaa, mitä seuraavaks tapahtuu! Miks ne ilmestyy niin harvoin, byääh!
(Ongelmahan ratkeaisi toki, jos vain lukisin netistä, mutta en HALUA, tahdon lukea kirjamuodossa..grr)Shieva wrote:
Minäkään en ensisilmäyksellä tuosta piirtotyylistä tykännyt, mutta sen kun kokonaan luin niin sieltä löytyi välillä todella todella hienosti piirrettyjä kohtia. Ja kuulemani mukaan piirtotyyli paranee loppua kohti roimasti.
Niin no, harvassa sarjassa piirrostyyli pysyy muuttumattomana loppuun saakka – totta kai mangakakin kehittyy, tai ainakin piirrostyyli muotoutuu sitä mukaa, mitä enemmän tekee..
On vain niin monta muuta sarjaa, joita nyt kerään. Ehkä jossain vaiheessa innostun vielä tästä, ja hankin sitten kerralla monta, mutta sen näkee sitten (:
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
